Raision Elonäyttely 16.8.2014

Pilke kävi eilen korkkaamassa junnuluokan Raision Elonäyttelyssä. Tumma sadepilvi lähestyi uhkaavasti näyttelyaluetta, kun odottelimme narttujen kehien alkamista. Siinä odotellessamme sain myös huomata, että keltainen neulepaita ja broilerinsydämet taskussa ovat erittäin osuva valinta, jos haluaa houkutella ampiaisparven ympärilleen. Onneksi ystävälliset ihmiset kehän reunalla pitivät huolen koirasta sillä välin, kun omistaja syöksyi loikkien ja huitoen kiskomaan neuletta pois huomattuaan vatsan päällä kököttäneen amppariarmeijan. Enkä kyllä yhtään liioittele, kun sanon, että niitä oli ainakin sata!

Mutta asiaan. Sheltit junnuista eteenpäin arvosteli irlantilainen herrasmies Simon Rooney. Tuomari kiersi ensin koirat läpi vingutellen samalla lelua edessä ja sivulla. Tässä vaiheessa Pilke malttoi hienosti mielensä eikä ollut moksiskaan lelusta saatikka tuomarin lähestymisestä. Myös liikkuminen kehässä oli nättiä ja nenä pysyi ravatessa ylhäällä. Ilmeisesti iltalenkkien ohessa tehdyt liikkeellelähtöharjoitukset on tuottaneet tulosta. Aiemminhan Pilke on kovin herkästi siirtynyt raviin peitsaamisen kautta.

Pian koitti Pilken vuoro pöydällä. Etukäteen tietysti jo jännäsin, miten meidän juniori mahtaa suhtautua miestuomariin. Pilke hermostuikin selvästi heti, kun tuomari lähti tulemaan pöytää kohti ja väisti lähestyvää kättä korvat luimussa. Taisipa samalla vilauttaa pikaisesti hammasrivistöäänkin. Auts. Herra Rooney ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt vaan jatkoi rauhallisesti aloittamaansa ja Pilkekin rentoutui sen verran, että kesti tilanteen loppuun saakka. Sen jälkeen juostiin vielä eestaas ja jäätiin odottamaan laatuarvostelua. Kirjallisen arvostelunsa saneltuaan tuomari kävi mulle vielä itse sanomassa, että olisi muutoin antanut ERI:n (erinomainen) mutta ujoudesta johtuen saimme EH:n (erittäin hyvä).

Tässä vielä kiva arvostelu kokonaisuudessaan englanniksi:

Well presented dog. Good nose, lips and teeth. Typical head with good eyes and ears. Good chest, neck and shoulder. Good topline. Good coat. Movement: going good, coming good.

Tulos: JUN-EH

"Littleshet's Star Of Magic Melody"
Pilke 10 kk

Seuraavan näyttelyreissun olin suunnitellut tekeväni vasta lokakuussa Seinäjoelle. Tosin tuosta "pöytäongelmasta" sisuuntuneena harkinnassa on myös Tampereella syyskuun lopussa järjestettävä ryhmis. Mutta katsotaan nyt, mitä tuon pöytäkammon kanssa ensin keksitään.

Niin ja selvittiin muuten kuivana melkein autolle asti! :)

Pulahduksia

Ei ole olemassa mitään

sellaista kuin

tavallinen päivä.

Jokainen hetki

on erityinen.

-Kris Carr 

Pilke yllätti meidät tänään pulahtamalla ensimmäistä kertaa ihan oikeasti uimaan.

Kuulumisia!

Paljon on taas ehtinyt tässä välissä tapahtua, mutta aloittelenpa silti tuoreimmilla kuulumisilla. Edeltävä viikko on tosin otettu aika rauhallisesti mun sairasloman takia, mutta eilen sentään pyörähdettiin Pilkeriinin kanssa mätsärikehässä. Taisi olla jo neljäs kerta tänä keväänä! Edelleen pöydällä seisominen on jännää, mutta nyt sentään maistui herkut jo tuomarinkin kädestä ja hampaitakin hän vilkaisi. Pilke sai (taas) sinisen nauhan ja sijoittui tällä kertaa sinisten pentujen kehässä huiman kahden koiran joukosta ykköseksi ;) BIS-kehässä ei menestystä irronnut mutta tulipahan koiruliinille esiintymiskokemusta ja omistajalle esittämistreeniä kerrakseen! Ilmoitin Pilken 8.6. Lohjalla järjestettävään ryhmänäyttelyyn, joten muutama viikko meillä on vielä aikaa harjoitella pöytäkäsittelyä ja näyttelyhihnassa ravaamista. Eilen meno oli paikoin pomppimista, välillä peitsaamista ja siihen päälle vielä laukkaamista. Tällä viikolla on tässä lähistöllä ainakin parit mätsärit, joihin aion treenimielessä suunnistaa kera Pilken.

Alla olevat kuvat (c) Sirpa Saari.

Olisikohan jo aika siistiä noita korvahapsuja? :)

Taika aloitti juoksunsa ihan ajallaan ja ollaan sen myötä agilitytreenitauolla vielä parisen viikkoa. Harmittaa vähäsen tämä ajoitus, koska nyt jää väliin ensi viikonlopun kotikisat tutun hallin tutuilla esteillä. En oo täällä blogissa tainnutkaan vielä hehkuttaa meidän pääsiäiskisojen voittonollaa ja ensimmäistä LUVAa. Kerrankin meni kisaradalla kaikki nappiin (paitsi tuo kauhujen hetki A-esteellä...) ja lopputuloksena supernopea aika (etenemä 4,77 m/s) ja maailman huikein fiilis maalissa!!! :D Tässä vielä video kyseiseltä radalta.

Ennen juoksuja ehdittiin käväistä mm. Seinäjoella vappukisoissa (tuloksena 5 ja 2 x hyl), Sonja Paavolan ratakurssilla ja Timo Liuhdon valssitreeneissä. Timon treeneissä tehtiin kolmea lyhyttä radanpätkää, jotka sisälsivät erilaisia valssiohjauskiemuroita. Haastavin kohta itselleni oli tuo "mustan" radan 2-4 väli, jossa sai kyllä laittaa tossua toisen eteen, että ehti saada valssin valmiiksi 3-esteen jälkeen ennen putkea. Hauskat ja opettavaiset treenit oli taas kerran!

Valssitreenit 8.5.2014

Pilken kanssa aloitettiin toko-kurssi Tuijan koirakoulussa. Tässä koirattomille lukijoille linkki, jonka takaa voitte vilkaista, mitä se toko oikein tarkoittaa! :) Onnistuttiin saamaan peruutuspaikka kuuden kerran kurssin kolmelle viimeiselle tunnille. Kurssilla käydään läpi alokasluokan liikkeitä, joita jokainen koirakko harjoittelee oman osaamistasonsa mukaisesti kouluttajan opastuksella. Meidän ensimmäisellä (muiden neljännellä) kerralla oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Tässä liikkeessä koiran tulee seurata ohjaajan vierellä noin 10 m, minkä jälkeen ohjaaja pysähtymättä käskee koiran maahan. Ohjaaja menee koirasta noin 10 m päähän, palaa koiran luokse ja käskee sen perusasentoon. No ihan noin pitkällä me ei sentään vielä olla :) Sen sijaan seisomasta maahanmeno on Pilkelle jo tuttu juttu, vaikka vaatiikin vielä jonkin verran käsiavulla houkuttelua. Saatiin hyviä vinkkejä mm. siihen, miten ryhtyä kasvattamaan maassaolon kestoa etupalkan avulla. Saa nähdä, millainen tokosheltti Pilkestä vielä kuoriutuukaan <3

Ekoja toko-treenejä odotellessa.

Lopuksi vielä muutama kännykällä räpsitty kuva viime viikkojen puuhailuista.

"En se minä ollut."

Kevään ja Pilken ensimmäinen pehmistely.

Aurajokea ylittämässä.

Maailman parasta sairaslomaseuraa.

Pilke satumetsässä.

Vauhti päällä!

Pilke 6 kk

Paljon onnea Pilke <3

Näin se vaan on talvi hurahtanut ohitse ja Pilke-neiti täyttää tänään jo 6 kk. Tämän hetken strategiset mitat ovat n. 36 cm ja 6,5 kiloa. Sisäsiisteysasiat on jo lähes kokonaan hallussa vaikka yhtä sanomalehteä tuossa eteisessä vielä varmuudeksi pidetäänkin. Nykyisin, kun hätä yllättää, Pilke ilmoittaa siitä ramppaamalla edestakas ja vinkumalla kuuluvasti. Sisäsiisteyden myötä on myös aamuherätykset siirtyneet vähän myöhemmäksi. Onpahan ollut jopa aamuja, joina Pilke olis mieluusti kääntänyt vain kylkeä mutta Taika on ollut sitä mieltä, että nyt kyllä noustaan, senkin laiskimukset. Hassua.

Pilke 6 kk (kuva otettu 12.04.2014)

Pilke on luonteeltaan valloittava ja suloinen. Sellainen, johon on helppo ihastua kerta toisensa jälkeen (vaikka se olisikin popsinut palan seinästä tai katkonut aikansa kuluksi kaikki kengännauhat). Pilke on myös leikkisä ja periksiantamaton tapaus, joka rakastaa taistella leluista ja kantaa tavaroita suussaan. Pahimmat pentuiän hepulit ovat pikkuhiljaa rauhoittuneet. Tai ainakaan niitä ei saada enää monta kertaa päivässä. Uusiin asioihin Pilke reagoi varovasti mutta kuitenkin uteliaasti. Pilke on selvinnyt hienosti jännittävistä kohtaamisista mm. hanhiparven ja tuulessa heiluvan ilmapallon kanssa. Rakastettava pieni sheltinalkuni.

Uskaltaiskohan tuota lähestyä?

Tällä hetkellä en käy Pilken kanssa missään ohjatussa ryhmässä. Lähinnä temppuillaan kotona ja Pilke myös reissaa mukana Taikan agitreeneissä totuttelemassa tunnelmaan radan reunalla. Taikan kanssa ei olla koskaan varsinaisesti tokoiltu, mutta Pilken kanssa ajattelin kokeilla sitäkin lajia. Alkeiskurssi onkin mietteissä toukokuun lopulle. Käytyjen arkitottiskurssien perusteella Pilkestä on kasvamassa mitä mainioin harrastuskaveri, jonka kanssa on kiva touhuta kaikenlaista.

Viime sunnuntaina käytiin pyörähtämässä pienten pentujen mätsärikehässä. Kehän laidalla olin niin ylpeä reippaasta koirastani, joka käyttäytyi mallikkaasti ja ihmetteli rauhallisena uutta tilannetta. Kehään mentiin mustan staffipennun (?) kanssa. Nostin Pilken pöydälle heti, kun pöytä vapautui. Pilke seisoi siinä kuin kotonaan ja mussutteli possunsydänkuutioita siihen asti, kunnes tuomari tuli pöydän luo. Länttäsin kourallisen sydämen paloja tuomarille mutta ilmeisesti täysin vieras ihminen yhdistettynä korkealla pöydällä seisomiseen oli vähän liikaa ja Pilke yritti paeta tilannetta mun syliin eikä suostunut ottamaan herkkuja tuomarin kädestä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt hoitaa tämä eka kerta ihan eri tavalla. Jos olisin yhtään osannut varautua tällaiseen paniikkireaktioon niin olisin pyytänyt tuomaria vähän vain liikuskelemaan siinä kauempana ja antanut Pilken totutella pelkästään siinä uudella pöydällä seisomiseen... Mutta eipä auta jossitella. Sen sijaan, täytyy ottaa asiaksi aina sopivan tilaisuuden tullen pyytää myös vähemmän tuttuja ja täysin vieraita ihmisiä rapsuttelemaan neitokaista. Ja pysytään nyt ainakin alkuun tasamaalla.

 

Viimeisten kuukausien hammassaalis.

Kumpi ja kampi haisteli.

Täällä taas!

Blogi on viettänyt nyt melkein kaksi kuukautta hiljaiseloa. Jotenkin olen ollut vähän talvihorroksessa asian suhteen. Kuulumisten päivittämiset ovat aina jääneet vain ajatuksen asteelle ja nyt niitä olisikin jo niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaisin...

No, jospa aloittaisin tuoreimmista eli viimeisimmän viikon puuhasteluista. Viikko on pitänyt sisällään koirakavereiden kanssa ulkoilua ja agilityä. Viime lauantaiaamun lenkkiseuraksi saatiin Taco-russeli, jonka Pilke tapas nyt ekaa kertaa. Tacon terrierimäinen leikkimistyyli ensin hieman jänskätti ja pariin kertaan piti varmuuden vuoksi juosta kiljuen mun jalkoihin, mutta ensijännityksestä toivuttiin onneksi nopeasti. Bongasin tai ainakin valokuvasin aikaisen kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa agiliitelyä Taikan kanssa ATT:llä. Startattiin kolmelle radalle. Päivän eka rata oli Salme Mujusen hyppäri, joka alkoi pitkällä ja hankalasti vinolla kuuden esteen hyppysuoralla päättyen putkeen. Kappas vaan, olin armottomasti myöhässä viimeisellä hypyllä ja nopsajalka ehti mennä sen takaakiertona, joten siitä hylly. Saman tuomarin agilityradalla T otti ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) varaslähtönsä kisatilanteessa. Palautus lähtöpaikalle ja hylly sitten siitäkin. Kolmas rata oli kroatialaisen Alen Marekovicin agilityrata, josta vitonen tokavikalta esteeltä eli aalta. Puomin ylösmenokin oli siinä ja siinä, että osuiko kontaktille. Tuomarin mielestä osui (mun mielestä ei). Täytyy myöntää, että pientä turhautumista alkaa olla jo ilmassa, kun ei sitä nollarataa tuu ei sit millään! Ja ihan voi kyllä ohjaaja katsoa peiliin... Tässä vielä videokuvaa vikasta radasta.

Tiistaina käväistiin ennen valmennusryhmätreenejä lenkkeilemässä Luolavuoren maastoissa Lilli-sheltin kanssa. Tässä Ronjan ottamia kuvia ihanista trikkitytöistä.

Keskiviikkona käväistiin Taikan kanssa vielä oman seuran epävirallisissa agilitykisoissa. Kuinkahan sitä oikein saisi siirrettyä tuon rennon fiiliksen tutun hallin epiksistä vieraaseen halliin ja virallisille kisaradoille?! Videolla avoimen luokan agilityrata.

Tänään ollaan jo ulkoiltu ja ihmetelty kovaäänistä hanhiparvea tuolla rannassa. Seuraavaksi olisi suunnitelmissa kantaa kortemme kekoon ja käydä luovuttamassa Taikan verinäyte Hannes Lohen koirien geenitutkimukseen. Nettisivujen mukaan näytteitä on kerätty jo noin 48 000 erirotuiselta koiralta, joista shelttejä on 681. Huomenna olisikin sitten Pilken vuoro misseillä ensimmäistä kertaa epävirallisesti näyttelykehässä, jos sää suinkin vain sallii. Vähän epävakaiselta kyllä näyttää ennustukset.

Rentouttavaa viikonloppua! <3

Vauhdin hurmaa!

Tässä vähän tunnelmia tämän päiväiseltä lenkiltä. Menossa mukana myös naapurin Pipsa.

Kiitos kuvista, Iina! :)

Pilke 16 viikkoa

Pilke täytti sunnuntaina 16 vkoa ja tänään käväistiin hakemassa toinen rokotus. Niskavilloihin piikitettiin tällä kertaa nelosrokotteen tehoste sekä rabies. Pilke painoi eläinlääkärin vaa'alla 4650 g eli tasan kilo oli tullut painoa edelliseen rokotuskertaan verrattuna. Viime sunnuntaina mittasin sen säkäkorkeudeksi n. 31.5 cm. Jossain oon kuullut sanottavan, että tulevaa aikuiskokoa voi ennustaa kun lisää 4 kk:n (vai 16 vko:n?) säkään 6 cm +/- 1 cm. Tämän arvailun perusteella Pilkestä voisi siis kasvaa tuollainen 37-38 cm korkea näppäränkokoinen medisheltti, kenties siis ihan rotumääritelmän mukainen :) Vaikka maailman paras Pilkehän se on ihan minkä kokoisena tahansa! <3

Jos Pilke osaisi hymyillä koko hammasrivistöllään (niinkun Taika ;)) niin melkoisen harvahampaiselta tuo hymy tällä hetkellä näyttäisi. Maanantaina huomasin ensimmäiset aukot keskimmäisten etuhammasten kohdalla ja tänään puuttui yksi hammas jo alarivistäkin. Ja loput etuhampaat vähintäänkin heiluu. Eläinlääkäri oli tänään näkevinään lievän yläpurennan mutta arveli sit kuitenkin, että etuhampaiden puuttuminen saa sen vaikuttamaan yläpurennalta. Mun silmiin tuo näyttää ihan hyvältä. Annetaan siis nokkaeläimen nokan nyt vain rauhassa kehittyä ja toivotaan, ettei mitään purentavikoja ilmaannu.

Täällä on muuten tällä hetkellä tosi univelkainen omistaja. Pilke on alkanut pyytää ulos asioilleen joka aamu klo 4-5:30 välillä. Herään oikeastaan jo siihen, kun se tepsuttelee mun puolelle sänkyä, istuu sitten siihen lattialle ja alkaa piipata. Täytyy myöntää, että välillä tekis kyllä niiiiin paljon mieli vaan kääntää kylkeä ja esittää nukkuvaa mut enhän mä ikinä raaski, kun toisella on oikeasti hätä. Ja mikä parasta, osaa sen myös ilmaista! Onneksi edes kovimmat pakkaset on tältä erää ohi niin tuntuu vähän helpommalta kömpiä pois lämpimän peiton alta raikkaaseen ulkoilmaan. Viimeisen kerran käydään illalla ulkona yleensä siinä 22-23 maissa ja nyt tais olla jo viides yö peräjälkeen, kun ei ollut lätäkön lätäkköä sanomalehdellä eikä myöskään tarvinnut herätä ilmassa leijailevaan "ruusuntuoksuun". Taitaa olla jo valoa tunnelin päässä! :)

Tässä maistiainen meidän viime sunnuntaiaamun metsälenkiltä.

Taika kävi viime sunnuntaina hierojalla Turun Koirafysiossa. Nyt kun ollaan alettu enemmän aksailemaan per viikko niin tuntui järkevältä katsastaa tilanne ammattilaisella. Hierojan mukaan alaselässä oli pientä jumitusta, joka kuitenkin lähti nopeesti aukeemaan. Lisäksi Taika vähän moitti oikean takajalan varpaiden taivutuksia. Ehkä se juontaa juurensa siitä joulukuussa tulleesta anturahaavasta. Täytyypä tarkkailla tilannetta. Suositukseksi sain, että Taikaa kannattaisi käyttää hierojalla n. kerran 4-6 viikossa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Seuraavaa aikaa pitäisi siis varailla tuonne maaliskuun alkupuolelle.

Ensimmäiset kisat

Taikan kanssa meille koitti eilen jännä päivä, kun startattiin ensimmäistä kertaa kolmelle ykkösluokan radalle. Kisat oli tuossa oman hallin naapurissa, joten kovin kauas ei tarvinnut matkustaa. Ihme kyllä, nukuin edeltävän yön hyvin ja sikeästi ilman painajaisia pieleen menneistä suorituksista. (Kiitos tästä kuuluu kyllä myös aamuvirkun Pilken aiheuttamalle univelalle! :))

 

Näissä kisoissa ainoa tavoite oli saada kisaura korkattua. Onneksi näin, koska tuloksena kolme hylättyä rataa. Mutta sen lisäksi ja siitä huolimatta myös roppakaupalla lisää kokemusta ja luottamusta siihen, että kyllä me jotain jo osataankin! Ilman sen kummempia analyysejä, alla todistusaineistoa meidän suorituksista. Kiitos Ronjalle kuvaamisesta!

 

Jäin muuten kerrasta koukkuun! Seuraava kisastartti olisi suunnitelmissa Seinäjoella 15. helmikuuta. Samalla pääsen moikkaamaan rakkaita pohojalaasia. Terkut sinne <3

Hoo!

Taika kävi viime lauantaina piiiiitkästä aikaa pyörähtämässä näyttelykehässä. Edellisestä (ja tätä ennen myöskin ainoasta) virallisesta misseilystä ehti vierähtää tasan kaksi vuotta. Paikka oli sama kuin edelliskerralla eli Turun messukeskus ja Winter Dog Show. Taisi olla kehässä sekä koira että esittäjä vähän kohmeessa. Pöydällä Taika käyttäytyi mallikelpoisesti, mutta liikkuessa olikin sitten paljon kivempi yrittää nuuskuttaa matossa olevia karvatuppoja (jos edes joku niistä olis syötäväksi kelpaava!). Mä puolestani en handlannut omaa rooliani ollenkaan. Liikuin tuomarin mukaan liian hitaasti, jolloin Taika alkoi peitsata ja meidät patistettiin juoksemaan pari ylimääräistä kierrosta. Kaikesta tästä sähläyksestä huolimatta tuomisina kuitenkin Taikan osalta näyttelytavoitteet täyttävä (agility) H! Tässä vielä tuomarin arvostelu:

"Kookas, erittäin hyvärunkoinen narttu, jonka kokonaisuus voisi olla hieman feminiinisempi.

Kokoon nähden varsin kevyt luusto. Kevyehkö kuono-osa, pyöreyttä kallossa.

Varmasti taittuneet korvat. Hyvät kulmaukset. Oikea askelmitta.

Karvapeite vaihtumassa, laatu oikea." AVO-H, Jaana Hartus

Tuomari sanoi myös, että Taikalla on hymyilevä ilme ;)

Pilken kanssa oltiin taas maanantaina arkitottelevaisuuskurssilla. Tällä kertaa harjoiteltiin arkiseuraamisen alkeita, aloillaan seisomista ja oikea-aikaista palkitsemista äänimerkin (esim. naksuttimen) avulla. Nokkela Pilke yhdisti nopeasti syyn ja seurauksen (katsekontakti -> äänimerkki -> palkka) ja vilkaisi mua uudelleen heti, kun sai napattua edellisen herkkupalan lattialta. Tuo maasta käsin palkkaaminen täytyy ottaa Pilken kanssa tavaksi, koska tällä hetkellä käden taskuun laittaminen tarkoittaa sen mielestä samaa, kuin että "hypi ensin kolmesti ja istu sitten".
 

Pilke 14 viikkoa (19.1.2014)

Unohdinkohan antaa Taikalle iltapalan?!





Harrastusrintamalta

Laitoin siis uuden vuoden jälkeen hakemuksen TSAU:n kevään 2014 valmennusryhmään. Perjantaina 10.1. käytiin sitten suorittamassa kisanomainen testirata. Suoritukseen tuli sisällyttää ennalta määrätyt ohjaustekniikat tiettyihin kohtiin ja ne pisteytettiin asteikolla 1-5. Tässä meidän pisteet ja omat ajatukset radasta:

Ihmisnuoli: 3

Tätä vasta harjoitellaan.

Persjättö: 4

Toimii, kunhan vain ehdin/muistan/kykenen ajoittamaan ohjauspuolen vaihdon oikein.

Niisto: 2

Niistokäden lisäksi peruutin. Öööö?!

Takaaleikkaus kepeille: 0

Taika lopetti tekemisen heti, kun jäin selän taakse. Eli kiellosta nolla. Tämä lisätään ehdottomasti keppitreenilistalle! Muutenkin kepit on tällä hetkellä meidän sudenkuoppa...

Saksalainen: 5

Saksalaista ollaan treenattu paljon ja jee se näkyi! Taikan takakiertoon lähteminen on niin vahva (johtuisko ahkerasta puiden ja valotolppien kiertämisestä?!), että uskallan itse painaa menemään enkä jää turhaan himmailemaan, jolloin olisinkin jo myöhässä.

Pakkovalssi: 4

Pikkuhiljaa alan hahmottamaan tämän ohjauksen myös vauhdissa.

Radalla oli myös kaikki kontaktit. Tähän asti oon treeneissä pysäyttänyt Taikan aina alastulokontaktille ja palkannut sitä nenäkosketuksesta ennen vapautusta seuraavalle esteelle. Nyt mentiin ilman palkkaa ja nopealla vapautukselta mut saatiin mun mielestä aikaiseksi ihan puhtaat suoritukset. Taas huomasin käyttäväni puomille ja aalle vääriä käskyjä. Treeneissä käytän molemmille ”ylös” mutta jostain syystä kuulin taas huutavani ”kiipeeee” ja ”aaaaaa”. Taika suunnisti kuitenkin onneksi sinne, minne pitkä nokka näytti eli tässä tapauksessa ihan oikeille esteille! :)

Tästä se siis alkaa: agiliitely tosissaan kohti kolmosluokkaa! :D Valmennusryhmätreenit on tästä eteenpäin tiistaisin ja ryhmäpaikkatreenit torstaisin. Lisäksi kevään kuluessa käydään 9 kertaa Tuulia Liuhdon tekniikkasovelluskurssilla. Kovin on siis agilitypainotteisia tämän talven ja tulevan kevään harrastukset Taikan kanssa. Ihan parasta! :)

Pikku-Pilke saa sen sijaan nauttia vielä vähän rauhallisemmasta menosta harrastusrintamalla. Maanantaina aloitettiin arkitottelevaisuuskurssi. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin lähinnä leikkimään oman koiran kanssa, syömään makupaloja ja luomaan sitä kautta positiivinen mielikuva kurssipaikasta. Kurssikavereina oli sekalainen seurakunta eri rotujen edustajia, isoja ja pieniä pentuja, hiljaisia ja vähemmän hiljaisia. Pilke on alusta asti ollut taitava rauhoittumaan kotona omiin oloihinsa ja osasi rentoutua myös tuolla vieraassa ympäristössä uusien hajujen ja äänien keskellä. Siihen se lopuksi nukahti mun jalkojen juureen... Vauvvan 3 kk (13 vko + 1 pvä) mitat maanantailta oli 4.0 kiloa ja n. 29 cm. Viikko sitten Pilke mahtui vielä sängyn alle, nyt ei enää mahdu! Kukas meidän villakoirat nyt siivoaa? ;)

Alkuvuoden puuhasteluja

Sen verran kiirettä on pitänyt koko alkuvuoden ajan, ettei ole tunnit riittänyt blogin päivittämiseen. Mutta tässä kooste alkuvuoden kuulumisista :)

Uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna mun äiti, sisko ja 1-vuotias kävelemään opetteleva siskontyttö olivat meillä kyläilemässä. Oli hauska seurata pienen lapsen ja koiranpennun tutustumista toisiinsa. Pilke vähän ihmetteli ja varoi, kun vastassa olikin aikuisia ihmisiä arvaamattomampi tapaus, joka kiljui, huitoi, kontti perässä, pyllähteli ja hoki hauhauta :) Taika on jo aika konkari pienten lasten kanssa ja tämän ensikosketuksen perusteella uskon, että Pilkestä tulee samanlainen vaikka perusluonteeltaan onkin vilkkaampi tapaus kuin rauhallinen Taika. Täytyy vain yrittää nähdä mahdollisimman usein niin, että saavat yhdessä kasvaa ja tottua toisiinsa.

Tuona samaisena viikonloppuna tämä omistaja toimi erittäin hölmösti. Taika syö pääasiassa raakaruokaa, mutta annan kuitenkin säännöllisesti samaa RC:n nappulaa, jota Taika söi ennen raakaan siirtymistä. Helpottaa nimittäin elämää, kun koiran vatsa sietää myös kuivaruokaa. Ensinnäkin, niiden antaminen on huomattavasti helpompi ohjeistaa, jos koira on vaikkapa hetken hoidossa jossain. Ja jos lahopäänä unohdan ottaa ruuan ajoissa sulamaan, voin korvata sen tuosta vain napuilla. No, viikonlopun tiimellyksessä tietysti unohdinkin. Ja koska normaalit RC-nappulat sattui olla loppu, annoin satsin kaapista löytyneestä eri merkin näytepussista. Huono idea!! Seuraavana yönä raukkaparalla oli vatsa niin kipeä, että käytiin neljästi ulkona ja tultiin aina suihkun kautta takaisin nukkumaan. Seuraavana yönä käytiin vielä kahdesti. Ja kyllä, opin läksyni. Ja onneksi Taikan maha normalisoitui parissa päivässä, kun sai taas oikeaa sapuskaa.

Pilken viime sunnuntain 12-viikkoismitat oli 3.5-3.6 kiloa ja 28 cm. Niin isoksi täällä ollaan jo kasvettu, että otti ja loikkasi tuosta noin vain sohvalle. Eka kerta viikko sitten taisi olla enemmän tai vähemmän vahinko mutta nyt sinne on hypätty jo sen verran monta kertaa, että tekniikka taitaa olla pikkuhiljaa hallussa :) Sohvalle hyppääminen on sinänsä ihan ok, mutta alastuleminen liukkaalle lattialle vielä turhan riskialtista, joten tällä hetkellä pidetään sohvan reunalla tyynyjä estämässä tämän uuden taidon harjoittamista yksinään. Pilken eka rokotusaika heti uuden vuoden jälkeen jouduttiin muuten perumaan, koska tällekin shelttineidille tuli päivää ennen varattua aikaa joku vatsapöpö. Onneksi sekin meni nopeasti ohi CanicurPro:lla ja riisillä. Mistä lie saanutkaan.. Lopulta rokotus käytiin hakemassa viime keskiviikkona. Pilke oli ihan reipas rokotettava. Eläinlääkäri kuunteli samalla sydämen ja mittasi lämmön, ja niidenkin suhteen oli kaikki kunnossa. Ihana terve pentu meillä! <3

Taikan kanssa käytiin eilen uimassa. Ei sentään hyisessä järvessä tai meressä vaan lämpimässä Helsingin koirauimalassa! Hypättiin aamulla klo 8 autokyytiin kolmen muun sheltin ja kahden omistajan kanssa. Paikanpäällä meitä oli lopulta yhteensä  9 shelttiä ja 7 omistajaa, ja meille oli varattu kolme puolen tunnin uintivuoroa ja oma uittaja. Taika ui keskimmäisessä vuorossa kahden muun trikkisheltin kanssa. Taikahan uskaltautui eka kerran uimaan vasta viime kesänä, mutta ei se kyllä mikään suuri vesielementin ystävä vieläkään ole, joten hieman jännitin, että miten se syvään veteen ja altaaseen suhtautuu. Ennen uimaan menoa koirat huuhdeltiin suihkun alla ja jokaiselle etsittiin sopivan kokoiset uintiliivit päälle. Omistajan tehtävänä oli kulkea altaan reunalla ja kannustaa uimaria kiertämään allasta, kun taas uittaja oli koiran kanssa altaassa ja ohjasi uimaria oikeaan suuntaan. Muutamia kertoja Taika yritti nousta pois altaan reunan yli, mutta opettajan avustuksella jatkoi urheasti uintia. Koirat uivat vuorotellen, ensin pari kolme kierrosta liivit päällä ja kun se näytti kaikilta sujuvan niin mentiin vielä muutama kerta ilman liivejä. Taika innostui uimisesta todenteolla vasta, kun veteen heitettiin pallo noudettavaksi. Johan tuli "vesipetoon" vauhtia! ;) Iloisena yllätyksenä meidän poppoon uintitouhuja oli kuvaamassa valokuvaajaopiskelija, joten saatiin myös hyviä otoksia muistoksi. Hauska päivä oli kaikenkaikkiaan ja varmasti mennään vielä uudestaan. Kiitos kaikille uimakavereille! :)

Uiminen on vakavaa puuhaa.

Taikan kanssa ollaan myös aksailtu ahkerasti vakkaritreeneissä ja omalla ajalla. Laitettiin myös hakemus TSAU:n valmennusryhmään ja käytiin perjantaina valintatilaisuudessa. Laitan tästä lisää myöhemmin! Niin ja hankittiin myös agilityn kilpailukirja, jota ilman ei virallisiin kisoihin voi osallistua. Taikan säkäluokasta ei ollut epäilystä eli mediksihän tuo mitattiin. Nyt vielä kilpailulisenssin hankinta ja sitten vain kisailmo menemään. Jaiks!

Huomenna Pilke täyttää tasan 3 kk ja aloitetaan samalla pentukurssi, josta jo olikin puhetta (taisin vain aikaisemmin muistaa ajan väärin). Mukavaa uuden viikon alkua taas kaikille! :) Tännekin saatiin vähän lunta.