Pilke 6 kk

Paljon onnea Pilke <3

Näin se vaan on talvi hurahtanut ohitse ja Pilke-neiti täyttää tänään jo 6 kk. Tämän hetken strategiset mitat ovat n. 36 cm ja 6,5 kiloa. Sisäsiisteysasiat on jo lähes kokonaan hallussa vaikka yhtä sanomalehteä tuossa eteisessä vielä varmuudeksi pidetäänkin. Nykyisin, kun hätä yllättää, Pilke ilmoittaa siitä ramppaamalla edestakas ja vinkumalla kuuluvasti. Sisäsiisteyden myötä on myös aamuherätykset siirtyneet vähän myöhemmäksi. Onpahan ollut jopa aamuja, joina Pilke olis mieluusti kääntänyt vain kylkeä mutta Taika on ollut sitä mieltä, että nyt kyllä noustaan, senkin laiskimukset. Hassua.

Pilke 6 kk (kuva otettu 12.04.2014)

Pilke on luonteeltaan valloittava ja suloinen. Sellainen, johon on helppo ihastua kerta toisensa jälkeen (vaikka se olisikin popsinut palan seinästä tai katkonut aikansa kuluksi kaikki kengännauhat). Pilke on myös leikkisä ja periksiantamaton tapaus, joka rakastaa taistella leluista ja kantaa tavaroita suussaan. Pahimmat pentuiän hepulit ovat pikkuhiljaa rauhoittuneet. Tai ainakaan niitä ei saada enää monta kertaa päivässä. Uusiin asioihin Pilke reagoi varovasti mutta kuitenkin uteliaasti. Pilke on selvinnyt hienosti jännittävistä kohtaamisista mm. hanhiparven ja tuulessa heiluvan ilmapallon kanssa. Rakastettava pieni sheltinalkuni.

Uskaltaiskohan tuota lähestyä?

Tällä hetkellä en käy Pilken kanssa missään ohjatussa ryhmässä. Lähinnä temppuillaan kotona ja Pilke myös reissaa mukana Taikan agitreeneissä totuttelemassa tunnelmaan radan reunalla. Taikan kanssa ei olla koskaan varsinaisesti tokoiltu, mutta Pilken kanssa ajattelin kokeilla sitäkin lajia. Alkeiskurssi onkin mietteissä toukokuun lopulle. Käytyjen arkitottiskurssien perusteella Pilkestä on kasvamassa mitä mainioin harrastuskaveri, jonka kanssa on kiva touhuta kaikenlaista.

Viime sunnuntaina käytiin pyörähtämässä pienten pentujen mätsärikehässä. Kehän laidalla olin niin ylpeä reippaasta koirastani, joka käyttäytyi mallikkaasti ja ihmetteli rauhallisena uutta tilannetta. Kehään mentiin mustan staffipennun (?) kanssa. Nostin Pilken pöydälle heti, kun pöytä vapautui. Pilke seisoi siinä kuin kotonaan ja mussutteli possunsydänkuutioita siihen asti, kunnes tuomari tuli pöydän luo. Länttäsin kourallisen sydämen paloja tuomarille mutta ilmeisesti täysin vieras ihminen yhdistettynä korkealla pöydällä seisomiseen oli vähän liikaa ja Pilke yritti paeta tilannetta mun syliin eikä suostunut ottamaan herkkuja tuomarin kädestä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt hoitaa tämä eka kerta ihan eri tavalla. Jos olisin yhtään osannut varautua tällaiseen paniikkireaktioon niin olisin pyytänyt tuomaria vähän vain liikuskelemaan siinä kauempana ja antanut Pilken totutella pelkästään siinä uudella pöydällä seisomiseen... Mutta eipä auta jossitella. Sen sijaan, täytyy ottaa asiaksi aina sopivan tilaisuuden tullen pyytää myös vähemmän tuttuja ja täysin vieraita ihmisiä rapsuttelemaan neitokaista. Ja pysytään nyt ainakin alkuun tasamaalla.

 

Viimeisten kuukausien hammassaalis.

Kumpi ja kampi haisteli.

Täällä taas!

Blogi on viettänyt nyt melkein kaksi kuukautta hiljaiseloa. Jotenkin olen ollut vähän talvihorroksessa asian suhteen. Kuulumisten päivittämiset ovat aina jääneet vain ajatuksen asteelle ja nyt niitä olisikin jo niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaisin...

No, jospa aloittaisin tuoreimmista eli viimeisimmän viikon puuhasteluista. Viikko on pitänyt sisällään koirakavereiden kanssa ulkoilua ja agilityä. Viime lauantaiaamun lenkkiseuraksi saatiin Taco-russeli, jonka Pilke tapas nyt ekaa kertaa. Tacon terrierimäinen leikkimistyyli ensin hieman jänskätti ja pariin kertaan piti varmuuden vuoksi juosta kiljuen mun jalkoihin, mutta ensijännityksestä toivuttiin onneksi nopeasti. Bongasin tai ainakin valokuvasin aikaisen kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa agiliitelyä Taikan kanssa ATT:llä. Startattiin kolmelle radalle. Päivän eka rata oli Salme Mujusen hyppäri, joka alkoi pitkällä ja hankalasti vinolla kuuden esteen hyppysuoralla päättyen putkeen. Kappas vaan, olin armottomasti myöhässä viimeisellä hypyllä ja nopsajalka ehti mennä sen takaakiertona, joten siitä hylly. Saman tuomarin agilityradalla T otti ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) varaslähtönsä kisatilanteessa. Palautus lähtöpaikalle ja hylly sitten siitäkin. Kolmas rata oli kroatialaisen Alen Marekovicin agilityrata, josta vitonen tokavikalta esteeltä eli aalta. Puomin ylösmenokin oli siinä ja siinä, että osuiko kontaktille. Tuomarin mielestä osui (mun mielestä ei). Täytyy myöntää, että pientä turhautumista alkaa olla jo ilmassa, kun ei sitä nollarataa tuu ei sit millään! Ja ihan voi kyllä ohjaaja katsoa peiliin... Tässä vielä videokuvaa vikasta radasta.

Tiistaina käväistiin ennen valmennusryhmätreenejä lenkkeilemässä Luolavuoren maastoissa Lilli-sheltin kanssa. Tässä Ronjan ottamia kuvia ihanista trikkitytöistä.

Keskiviikkona käväistiin Taikan kanssa vielä oman seuran epävirallisissa agilitykisoissa. Kuinkahan sitä oikein saisi siirrettyä tuon rennon fiiliksen tutun hallin epiksistä vieraaseen halliin ja virallisille kisaradoille?! Videolla avoimen luokan agilityrata.

Tänään ollaan jo ulkoiltu ja ihmetelty kovaäänistä hanhiparvea tuolla rannassa. Seuraavaksi olisi suunnitelmissa kantaa kortemme kekoon ja käydä luovuttamassa Taikan verinäyte Hannes Lohen koirien geenitutkimukseen. Nettisivujen mukaan näytteitä on kerätty jo noin 48 000 erirotuiselta koiralta, joista shelttejä on 681. Huomenna olisikin sitten Pilken vuoro misseillä ensimmäistä kertaa epävirallisesti näyttelykehässä, jos sää suinkin vain sallii. Vähän epävakaiselta kyllä näyttää ennustukset.

Rentouttavaa viikonloppua! <3