Ulkoilua ja agilitya

Joulu tuli ja meni! Meillä se sujui ihan vain kotosalla. Ihan kun koiratkin olis aattona tiennyt, että nyt ollaan vaan eikä hötkyillä mihinkään ... paitsi ruokakupille :)

Täällä oli tosi kurja keli koko joulun ajan. Satoi ja tuuli, tuuli ja satoi. Säästä huolimatta (tai sen takia) emäntäsaappaat on ollut kovassa käytössä koko joululoman ajan. Jossain oli jokunen aika sitten listattu 40 asiaa, joista tiedät omistavasi koiran. Yksi niistä oli, että et osaisi kuvitella aamujasi ilman ulkoilua. Etkä iltoja. Etkä jouluaattoa, sairauslomapäiviä tai romanttista iltaa kumppanin kanssa. Been there, done that potenssiin kymmenen! :) Kengät jalkaan, koira kainaloon ja suorinta tietä hissiin aina kun syö, herää, leikkii... Tuo taitaa olla kuitenkin se ainoa tapa opettaa toiselle, että tarpeet kuuluu tehdä ulos. Ja vasta toissijaisesti siihen paperille. Mutta aikamoista tahtojen taistelua se on Pilken kanssa ollut. Pikkuhaisulilla kun ei taida vieläkään olla mitään käsitystä siitä, miksi sinne ulos oikeastaan mennään. Pilke istuu, kuuntelee, katselee, kaivaa, etsii syötävää, rapsuttaa, hyppii, saa hepuleita. Ja sitten ehkä vahingossa pissaa tai kakkaa. "Ei se matka vaan se päämäärä!" ajattelee omistaja tehtyään ensin neljä "turhaa" ja loppuviimein yhden "onnistuneen" ulkoilun. Näin muuten yhtenä yönä unen, jossa Taikakin pissas lattialle. Ounou!

Taikan jalassa oleva haava ehti kuin ehtikin parantua hyvin ja päästiin Tapaninpäivänä osallistumaan oman seuran järjestämiin epiksiin eli epävirallisiin agilitykisoihin (suomennos niille, jotka ihmettelee, että mitkä ihmeen epikset). Alla on video kyseisestä kisaradasta. Taika on aina radalle päästessään niin malttamaton, että lähtötilanteeseen pitää kyllä tulevissa kisoissa kiinnittää enemmän huomiota. A:lla vedän Taikan ohi esteestä sekä omalla liikkeelläni että kädellä. Viimeisellä putkella Taika stoppaa, koska mä vedän jarrut pohjaan. Näiden perusteella voisi vetää johtopäätöksen, että mun tarvii opetella ohjaamaan tarkemmin ja viedä ne ohjaukset loppuun asti. Niin ja lopettaa tuo huitominen ja lakata juoksemasta kuin joku keijukainen. Karmeeta! Kontaktien suoritukseen oon kyllä tositosi tyytyväinen! Nuo oli meidän ensimmäiset A ja puomi kisatilanteessa ja hienosti Taika ne hoiti. Agilityn suhteen meillä on ensi vuodeksi paljon tavoitteita, joten tähän on sitten loppuvuodesta 2014 hyvä verrata, että ollaanko yhtään kehitytty. Toivottavasti! ;)

Myöhemmin tänään olisi taas vuorossa Pilken viikkopunnitus ja -mittaus. Kokonaiset 11 viikkoa on nyt neidillä ikää. Laitan lukuja ja muita Pilken kuulumisia alkuviikosta. Heissulivei!

Jouluaaton tunnelmia

Tonttu kun hiipi meidän pihaan,

varoen tartuin sen punaiseen hihaan.

Pyysin, viestin viethän ystävälle,

niin paljon toivoisin hyvää hälle.

Tuoksua kuusen ja kynttiläin,

iloa, riemua kukkurapäin.

Lämpöä, rakkautta läheisten,

ystävän jouluisen halauksen.

Hyvää joulua kaikille! <3

 

Tässä vielä kuvia siitä, mitä oikeasti tapahtui ;)

Pilke 10 viikkoa

Onpas taas viikko hurahtanut nopeesti! Pilke kävi tänään puntarilla ja lukemiksi saatiin 2.9-3.0 kiloa. Ollaan punnittu Pilke siten, että ensin astutaan itse vaa'alle ja sitten uudelleen koira sylissä. Ihan tarkkaa painoa ei tuolla tyylillä saa mitatuksi, mutta pääasia, että lukema oli taas suurempi kuin viimeksi :) Mittasin Pilken edellisen kerran tiistaina, jolloin se oli n. 24 cm korkea ja tänään saatiin mitaksi 25.5 cm. Vitsit, kun se kasvaa niin äkkiä! Mittasin Taikankin tuossa samalla ja sen korkeudeksi sain n. 41.5 cm. Mun pienenpienet ja suurensuuret shelttimimmit! <3

Meidän vuoden viimeiset agilityn tekniikkatreenit päättyi maanantaina ikävästi, kun parin hypyn jälkeen huomasin, että Taikan oikeasta takatassusta vuosi verta. Tarkastettiin tietysti heti tilanne ja siellähän oli syvä viilto yhden anturan ulkosyrjässä. Epäilen, että voisi olla Pilken terävän kulmurin aiheuttama. Tai sitten lasinsirun. No mutta treenit loppui tietysti siihen. Oon putsannut haavaa viikon mittaan betadinella ja hyvin se on onneksi alkanut parantua eikä Taika oo sitä aristellut mitenkään. Alkuperäinen suunnitelma oli osallistua Tsaun kinkunsulatusepiksiin Tapaninpäivänä. Peukut pystyyn, että päästään kisaamaan! :)

Pilke on päässyt tällä viikolla myös vieraiden ihmisten rapsuteltavaksi, kun meillä on käynyt kavereita kyläilemässä. Täällä kotona kaikki uudet tyypit on otettu vastaan sen enempiä ujostelematta. Ulkona vieraat ihmiset on sen sijaan vähän jännempiä ja Pilke miettii hieman kauemmin, että uskaltaisiko niitä nyt sitten moikata vaiko ei. Mutta aina on lopulta uskaltanut! :) Tällä viikolla on alettu käyttää myös pantaa ja talutushihnaa. Aluksi hihna oli Pilken mielestä vähän typerä kapistus ja heti, jos se kiristyi niin neiti veti stopit, alkoi rimpuilla ja yritti peruuttaa tietään ulos ahdingosta. Nopeasti se kuitenkin äkkäs, että siinä tilanteessa on paljon kannattavampaa rauhoittua ja tulla lähemmäs hihnan toista päätä. Voi saada vaikka jonkun herkun! ;)

Pilken sisäsiisteysopetus edistyy hitaasti... Vähän on EHKÄ havaittavissa harvenemista siinä, miten usein se pissahätä yllättää. Kenties jo muutaman viikon päästä onnistutaan tekemään suurin osa ulos. Täältä seiskakerroksesta kun on melkoisen rankkaa kuljettaa toinen alas puolen tunnin välein. Tällä hetkellä käydään ulkona aina pitkien unien ja syömisen jälkeen. Kaikista turhauttavinta on ensin haahuilla pihalla puoli tuntia ilman mitään merkkejä pissa-aikomuksista ja sitten, kun laskee sen tuohon eteiseen niin kolmen sekunnin päästä on pissat paperilla :) Mutta kyllä se vielä oppii! Tämä emäntä hankki tänään nopeasti tapahtuvia uloslähtöjä varten "hienot" uudet kengät. Karvavuorelliset ja vedenpitävät. Ne voi vaan pukata jalkaan niinku kesällä!

 Asiasta puheenollen, nyt lähdetään käymään vielä pihalla. Toivottavasti ei kova tuuli tee seijamyrskyjä ja kupsauta tuota pienempää kumoon. <3

Pilke 9 viikkoa

Pilkelle tuli tänään ikää mittariin tasan 9 viikkoa. Kovin on pieni silmissä kasvanut ja punnituskin sen todisti: 2.8 kiloa pilkettä! Alla on puntarilukemat ennen muuttoa uuteen kotiin eli puolisen kiloa näyttäisi tulleen painoa lisää reilussa viikossa. Pilke syö neljästi päivässä ja hyvin on ruoka maistunut. Nappuloiden seassa saa mausteena kermaviiliä tai raejuustoa. Oon myös antanut maistiaisena broilerin ja kalkkunan jauhelihaa, lohta, Pentu-Neuta...

Syntymäpaino: 234g

1 vk: 390 g

2 vk: 588 g

3 vk: 840 g

4 vk: 1300 g

5 vk: 1474 g

6 vk: 1620 g

7 vk: 1920 g

7 vk 5 pv: 2230 g

Vähän yli viikon oon nyt saanut seurailla noiden koiruuksien tutustumista toisiinsa. <3 Alku oli hankala siinäkin mielessä, että en oikein itse tiennyt, miten olisin oikealla tavalla suhtautunut Taikan murahduksiin ja komenteluihin Pilkeä kohtaan. Kaksikon touhuja seuratessa oon kuitenkin alkanut enemmän ja enemmän luottamaan siihen, että vanhempi koirani osaa toimia pennun kanssa oikein ja osaa asettaa sille turvallisesti ne rajat ja koirien säännöt, joita tuo villikkotyttö tulee myös vieraiden koirien kanssa tarvitsemaan. Taika on ottanut vastuulleen opettaa Pilkelle myös joitain ihmisten asettamia sääntöjä. Esimerkiksi sen, että hyppinen ja turha riekkuminen ruokaa odottaessa on kiellettyä. Tai sen, ettei eteisessä olevia kenkiä saa pureskella. Joskus näyttää siltä, että Taika tuo tarkoituksella Pilken lähelle jonkun lelun tai pallon, johon ei anna pennun koskea. Kun Pilke lopulta luovuttaa ja lakkaa yrittämästä, Taika jättää lelun siihen ja lähtee etsimään parempaa tekemistä. Pilken iloksi nämä opetustuokiot joskus (usein) myös epäonnistuvat. Jos Taikan ote lelusta irtoaa ratkaisevalla hetkellä, nappaa pikku-Pilke sen ja juoksee salamana sohvarahin alle, mihin Taika ei mahdu. Sieltä on sitten hyvä lällätellä isosiskolle! :)

Tänään saatiin myös vieraita, kun 11-viikkoinen Mette-pentu kävi moikkaamassa meitä. Kovin paljon Pilke jännitti uutta ja innokasta tuttavuuttaan. Ainakin naamatusten. Koiraportin toiselta puolelta sen sijaan uskalsi haukkua ja esittää pelottavaa sheltinpoikasta ;) Onneksi Taika ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja lähti läheiselle nurtsille tyhjentämään Meten energiavarastoja. Kuvia laitan näistä touhuista myöhemmin, jahka saan kuvat ja luvat valokuvaajalta.

Taikan kanssa käytiin tällä viikolla normisti aksatreeneissä. Maanantaina oltiin tekniikkakurssilla tahkoamassa valssia ja vekkiä. Torstaina oli Tsaun vakkaritreenit, joissa tehtiin mölli/1-lk tasoista rataa ja treenattiin putkijarrua. Radalla oli sekä puomi että A ja täytyy sanoa, että ollaan edistytty näillä esteillä huimasti kuukauden takaisesta. Hienosti pysähtyi molemmille alastulokontakteille, vaikka itse jatkoin juoksua pysähtymättä. Jes! :D

Tässä vielä joitain kuvia viimeisen viikon ajalta :)

Kaulapantatreeniä. 

Lauantaiaamuna...

...rannassa Taikan kanssa.

Sorsat kokoontuu.

Pilke luun kimpussa.

Rento meininki!

Taika ja pikkukoira.

Kenenkäs peti tämä olikaan?!

Mukavaa viikkoa ja joulunodotusta kaikille! <:-)

Metsässä

Käytiin pyrähtämässä koirien kanssa lähimetsässä :)

Ensin vähän rauhassa ihmeteltiin...

...että mikäs paikka se tämä nyt on?

Mutta pian sitä mentiin...

...niin että varvut vain vilisi silmissä! :)

Tässä vaiheessa uusi villapaitakin oli vielä vauhdissa mukana.

Kunnes Pilke päätti pujahtaa kauluksesta ulos :)

Ja olihan se nyt huomattavasti mukavampaa tutkia paikkoja ihan luomuna.

Onnelliset.

Loppukevennys! :D

Reissun jälkeen uni maittoi molemmille koiruuksille. Zzzzzzzzz....

Kotiutuminen

Tuossa se kaksikko nyt nukkuu samassa pedissä <3 Pilke syvässä unessa, Taika taitaa torkkua enemmän tai vähemmän koiranunta. Ensimmäinen hetki perjantain jälkeen, kun voin rauhoittua koneen ääreen kertomaan kuulumisia.

Taika & Pilke

Taisi käydä tila vähän ahtaaksi.

Pilke siis muutti meille perjantaina, itsenäisyyspäivänä. Ei kyllä yhtään käy kateeksi kasvattajan roolia siinä vaiheessa, kun tuollaisesta pallerosta joutuu luopumaan ja antamaan vastuun pikkuisen hyvinvoinnista ja tulevasta elämästä uusille omistajille. Voin kuvitella sen haikeuden ja hiljaisen kodin, kun pennut ovat lähteneet maailmalle. Pilken ensimmäisellä kotimatkalla soi radiossa Jonna Tervomaan Tikapuut-kappale, jonka kertosäkeen sanat kuvastaa hyvin tuon meidän uuden perheenjäsenen merkitystä.

"Olet niin pieni että mahdut hyppysiin

Kuulumaan

Saat huutomerkin pelkkiin henkäyksiin

Mitä voin ja mitä ikinä sä pyydät sun eteen

Minä teen

Vaikka tikapuut niin pääset taivaaseen."

Pilken ensimmäinen automatka

Pilke ja Taika pääsivät tutustumaan toisiinsa perjantaina äitini luona. Kovasti haistelivat hännät heiluen. Taika oli kuitenkin pikkuisen varautunut eikä meinannut päästää Pilkeä mun luokse ollenkaan vaan tuli aina näppärästi tukkimaan juuri sen reitin, mitä Pilke meinasi käyttää kiivetäkseen mun syliin. Pikkuhiljaa se on kuitenkin ymmärtänyt, että tuolla pikkuisella kaverilla on lupa liikkua mun lähellä, miten tykkää.

Vaikeampi pala Taikalle tuntuisikin olevan lelujen jakaminen. En tiedä liittyykö se osaksi myös pari viikkoa ennen Pilken saapumista alkaneeseen valeraskauteen. Taika on tehnyt pesää, hoitanut lelujaan, nukkunut normaalia enemmän ja keskittymiskyky aksatreeneissäkin on ollut vähän sinne päin. Lelut ehtikin olla kokonaan pois näkyvistä jo ainakin viikon, mutta nyt niitä tietysti on taas joka puolella. "Ounou, miten paljon vastasyntyneitä pentuja, jotka tuo tunkeilija yrittää napata!" tuntuu Taika välillä ajattelevan. Ollaankin jouduttu pitämään kaksikkoa tarkasti silmällä, ettei sattuisi mitään vahinkoja leluleikkien yhteydessä. Varsinkin, koska Pilke on osoittautunut oikein sisukkaaksi pikkusheltiksi. Usein reaktio Taikan varovaiseen murahdukseen on kymmenen kertaa kovempi mur-mur hau-hau-hau ja syöksy kohti Taikan kauluskarvoja :) Ei siis minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tunnu neidillä vielä(kään) olevan! Mutta hyvin Taika kyllä sietää tuon pikkuriiviön naskaleita ja antaa Pilken napata milloin mistäkin kohtaa. Korvista, hännästä, kyljestä jne. Ja tarjoilee välillä itse vatsanalustaan... Huomenna ajattelin kysäistä eläinlääkäriltä, josko tuota Taikan hormonimyrskyä pystyttäisiin jollain keinoin lääkitsemään, että voisi sekin keskittyä tutustumaan Pilkeen ihan omana itsenään, eikä lelujen tai Pilken emona...

Yöt Pilken kanssa on sujuneet hyvin. Ensimmäinen yö nukuttiin äidin luona siskonpedissä lattialla, jolloin tosin herättiin noin 10 kertaa, kun Pilke mönki korvan juureen puremaan ja vetämään hiuksista :) Viime yö täällä kotona sujui jo vähän uneliaammin, kun pentunen sai nukkua lattialla omassa pedissään ja herätti meidät sänkyä vasten pomppimalla "vasta" klo 6.00. Taikakin taisi nauttia hyvin nukutusta yöstä. Makoili nimittäin jalat kattoa kohti meidän välissä, kun heräsin. Yleensä se siirtyy viimeistään aamuyöllä sängystä lattialle :)

Pilke 8 vkoa

Unet ylösalaisin <3

Pilke teki tänään ensimmäisen reissunsa eläinkauppaan. Mukaan tarttui paljon pureskeltavaa ja villapaita. Kovin kehuivat myyjätkin reippaaksi meidän ipanaa, joka rohkeasti tutki ja haisteli ison kaupan käytäviä. Reippautta tarvittiin myös siinä vaiheessa, kun emäntä pakotti kokeilemaan ainakin neljää eri takkia. No kun en tietenkään osannut päättää, mikä oli sopivin! Lopulta päädyin punavalkoiseen villapaitaan, joka toivottavasti lämmittää meidän sisäsiisteyden opiskelijaa. Sanomalehdille Pilke osuu 90 %:n tarkkuudella ja uloskin on jo tehnyt pari pientä hätää. Hieno tyttö! :) Huomattavasti on kyllä hankalampaa tuo ulos opettaminen näin talviaikaan kuin kesällä, jolloin sai vain kaapata koiran kainaloon, pukata läpsyt jalkaan ja käväistä ulkona.

Paperit uuteen järjestykseen!

Paljon riittäisi vielä tarinoitavaa näistä muutamasta päivästä, mutta nyt on pakko lopetella. Huomenna aloitetaan todenteolla sisäsiisteyden ja yksinolon opettelu. Tänään jo kokeiltiin käväistä muutamaan otteeseen ulko-oven takana, toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Toivotaan, että sama jatkuu! Illalla meillä on Taikan kanssa agilityn tekniikkatreenit niin saa sekin vähän yhteistä laatuaikaa ja rauhaa pikkuriiviön touhuilta :)