Kotiutuminen

Tuossa se kaksikko nyt nukkuu samassa pedissä <3 Pilke syvässä unessa, Taika taitaa torkkua enemmän tai vähemmän koiranunta. Ensimmäinen hetki perjantain jälkeen, kun voin rauhoittua koneen ääreen kertomaan kuulumisia.

Taika & Pilke

Taisi käydä tila vähän ahtaaksi.

Pilke siis muutti meille perjantaina, itsenäisyyspäivänä. Ei kyllä yhtään käy kateeksi kasvattajan roolia siinä vaiheessa, kun tuollaisesta pallerosta joutuu luopumaan ja antamaan vastuun pikkuisen hyvinvoinnista ja tulevasta elämästä uusille omistajille. Voin kuvitella sen haikeuden ja hiljaisen kodin, kun pennut ovat lähteneet maailmalle. Pilken ensimmäisellä kotimatkalla soi radiossa Jonna Tervomaan Tikapuut-kappale, jonka kertosäkeen sanat kuvastaa hyvin tuon meidän uuden perheenjäsenen merkitystä.

"Olet niin pieni että mahdut hyppysiin

Kuulumaan

Saat huutomerkin pelkkiin henkäyksiin

Mitä voin ja mitä ikinä sä pyydät sun eteen

Minä teen

Vaikka tikapuut niin pääset taivaaseen."

Pilken ensimmäinen automatka

Pilke ja Taika pääsivät tutustumaan toisiinsa perjantaina äitini luona. Kovasti haistelivat hännät heiluen. Taika oli kuitenkin pikkuisen varautunut eikä meinannut päästää Pilkeä mun luokse ollenkaan vaan tuli aina näppärästi tukkimaan juuri sen reitin, mitä Pilke meinasi käyttää kiivetäkseen mun syliin. Pikkuhiljaa se on kuitenkin ymmärtänyt, että tuolla pikkuisella kaverilla on lupa liikkua mun lähellä, miten tykkää.

Vaikeampi pala Taikalle tuntuisikin olevan lelujen jakaminen. En tiedä liittyykö se osaksi myös pari viikkoa ennen Pilken saapumista alkaneeseen valeraskauteen. Taika on tehnyt pesää, hoitanut lelujaan, nukkunut normaalia enemmän ja keskittymiskyky aksatreeneissäkin on ollut vähän sinne päin. Lelut ehtikin olla kokonaan pois näkyvistä jo ainakin viikon, mutta nyt niitä tietysti on taas joka puolella. "Ounou, miten paljon vastasyntyneitä pentuja, jotka tuo tunkeilija yrittää napata!" tuntuu Taika välillä ajattelevan. Ollaankin jouduttu pitämään kaksikkoa tarkasti silmällä, ettei sattuisi mitään vahinkoja leluleikkien yhteydessä. Varsinkin, koska Pilke on osoittautunut oikein sisukkaaksi pikkusheltiksi. Usein reaktio Taikan varovaiseen murahdukseen on kymmenen kertaa kovempi mur-mur hau-hau-hau ja syöksy kohti Taikan kauluskarvoja :) Ei siis minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tunnu neidillä vielä(kään) olevan! Mutta hyvin Taika kyllä sietää tuon pikkuriiviön naskaleita ja antaa Pilken napata milloin mistäkin kohtaa. Korvista, hännästä, kyljestä jne. Ja tarjoilee välillä itse vatsanalustaan... Huomenna ajattelin kysäistä eläinlääkäriltä, josko tuota Taikan hormonimyrskyä pystyttäisiin jollain keinoin lääkitsemään, että voisi sekin keskittyä tutustumaan Pilkeen ihan omana itsenään, eikä lelujen tai Pilken emona...

Yöt Pilken kanssa on sujuneet hyvin. Ensimmäinen yö nukuttiin äidin luona siskonpedissä lattialla, jolloin tosin herättiin noin 10 kertaa, kun Pilke mönki korvan juureen puremaan ja vetämään hiuksista :) Viime yö täällä kotona sujui jo vähän uneliaammin, kun pentunen sai nukkua lattialla omassa pedissään ja herätti meidät sänkyä vasten pomppimalla "vasta" klo 6.00. Taikakin taisi nauttia hyvin nukutusta yöstä. Makoili nimittäin jalat kattoa kohti meidän välissä, kun heräsin. Yleensä se siirtyy viimeistään aamuyöllä sängystä lattialle :)

Pilke 8 vkoa

Unet ylösalaisin <3

Pilke teki tänään ensimmäisen reissunsa eläinkauppaan. Mukaan tarttui paljon pureskeltavaa ja villapaita. Kovin kehuivat myyjätkin reippaaksi meidän ipanaa, joka rohkeasti tutki ja haisteli ison kaupan käytäviä. Reippautta tarvittiin myös siinä vaiheessa, kun emäntä pakotti kokeilemaan ainakin neljää eri takkia. No kun en tietenkään osannut päättää, mikä oli sopivin! Lopulta päädyin punavalkoiseen villapaitaan, joka toivottavasti lämmittää meidän sisäsiisteyden opiskelijaa. Sanomalehdille Pilke osuu 90 %:n tarkkuudella ja uloskin on jo tehnyt pari pientä hätää. Hieno tyttö! :) Huomattavasti on kyllä hankalampaa tuo ulos opettaminen näin talviaikaan kuin kesällä, jolloin sai vain kaapata koiran kainaloon, pukata läpsyt jalkaan ja käväistä ulkona.

Paperit uuteen järjestykseen!

Paljon riittäisi vielä tarinoitavaa näistä muutamasta päivästä, mutta nyt on pakko lopetella. Huomenna aloitetaan todenteolla sisäsiisteyden ja yksinolon opettelu. Tänään jo kokeiltiin käväistä muutamaan otteeseen ulko-oven takana, toistaiseksi hyvällä menestyksellä. Toivotaan, että sama jatkuu! Illalla meillä on Taikan kanssa agilityn tekniikkatreenit niin saa sekin vähän yhteistä laatuaikaa ja rauhaa pikkuriiviön touhuilta :)