Vauhdin hurmaa!

Tässä vähän tunnelmia tämän päiväiseltä lenkiltä. Menossa mukana myös naapurin Pipsa.

Kiitos kuvista, Iina! :)

Pilke 16 viikkoa

Pilke täytti sunnuntaina 16 vkoa ja tänään käväistiin hakemassa toinen rokotus. Niskavilloihin piikitettiin tällä kertaa nelosrokotteen tehoste sekä rabies. Pilke painoi eläinlääkärin vaa'alla 4650 g eli tasan kilo oli tullut painoa edelliseen rokotuskertaan verrattuna. Viime sunnuntaina mittasin sen säkäkorkeudeksi n. 31.5 cm. Jossain oon kuullut sanottavan, että tulevaa aikuiskokoa voi ennustaa kun lisää 4 kk:n (vai 16 vko:n?) säkään 6 cm +/- 1 cm. Tämän arvailun perusteella Pilkestä voisi siis kasvaa tuollainen 37-38 cm korkea näppäränkokoinen medisheltti, kenties siis ihan rotumääritelmän mukainen :) Vaikka maailman paras Pilkehän se on ihan minkä kokoisena tahansa! <3

Jos Pilke osaisi hymyillä koko hammasrivistöllään (niinkun Taika ;)) niin melkoisen harvahampaiselta tuo hymy tällä hetkellä näyttäisi. Maanantaina huomasin ensimmäiset aukot keskimmäisten etuhammasten kohdalla ja tänään puuttui yksi hammas jo alarivistäkin. Ja loput etuhampaat vähintäänkin heiluu. Eläinlääkäri oli tänään näkevinään lievän yläpurennan mutta arveli sit kuitenkin, että etuhampaiden puuttuminen saa sen vaikuttamaan yläpurennalta. Mun silmiin tuo näyttää ihan hyvältä. Annetaan siis nokkaeläimen nokan nyt vain rauhassa kehittyä ja toivotaan, ettei mitään purentavikoja ilmaannu.

Täällä on muuten tällä hetkellä tosi univelkainen omistaja. Pilke on alkanut pyytää ulos asioilleen joka aamu klo 4-5:30 välillä. Herään oikeastaan jo siihen, kun se tepsuttelee mun puolelle sänkyä, istuu sitten siihen lattialle ja alkaa piipata. Täytyy myöntää, että välillä tekis kyllä niiiiin paljon mieli vaan kääntää kylkeä ja esittää nukkuvaa mut enhän mä ikinä raaski, kun toisella on oikeasti hätä. Ja mikä parasta, osaa sen myös ilmaista! Onneksi edes kovimmat pakkaset on tältä erää ohi niin tuntuu vähän helpommalta kömpiä pois lämpimän peiton alta raikkaaseen ulkoilmaan. Viimeisen kerran käydään illalla ulkona yleensä siinä 22-23 maissa ja nyt tais olla jo viides yö peräjälkeen, kun ei ollut lätäkön lätäkköä sanomalehdellä eikä myöskään tarvinnut herätä ilmassa leijailevaan "ruusuntuoksuun". Taitaa olla jo valoa tunnelin päässä! :)

Tässä maistiainen meidän viime sunnuntaiaamun metsälenkiltä.

Taika kävi viime sunnuntaina hierojalla Turun Koirafysiossa. Nyt kun ollaan alettu enemmän aksailemaan per viikko niin tuntui järkevältä katsastaa tilanne ammattilaisella. Hierojan mukaan alaselässä oli pientä jumitusta, joka kuitenkin lähti nopeesti aukeemaan. Lisäksi Taika vähän moitti oikean takajalan varpaiden taivutuksia. Ehkä se juontaa juurensa siitä joulukuussa tulleesta anturahaavasta. Täytyypä tarkkailla tilannetta. Suositukseksi sain, että Taikaa kannattaisi käyttää hierojalla n. kerran 4-6 viikossa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Seuraavaa aikaa pitäisi siis varailla tuonne maaliskuun alkupuolelle.

Ensimmäiset kisat

Taikan kanssa meille koitti eilen jännä päivä, kun startattiin ensimmäistä kertaa kolmelle ykkösluokan radalle. Kisat oli tuossa oman hallin naapurissa, joten kovin kauas ei tarvinnut matkustaa. Ihme kyllä, nukuin edeltävän yön hyvin ja sikeästi ilman painajaisia pieleen menneistä suorituksista. (Kiitos tästä kuuluu kyllä myös aamuvirkun Pilken aiheuttamalle univelalle! :))

 

Näissä kisoissa ainoa tavoite oli saada kisaura korkattua. Onneksi näin, koska tuloksena kolme hylättyä rataa. Mutta sen lisäksi ja siitä huolimatta myös roppakaupalla lisää kokemusta ja luottamusta siihen, että kyllä me jotain jo osataankin! Ilman sen kummempia analyysejä, alla todistusaineistoa meidän suorituksista. Kiitos Ronjalle kuvaamisesta!

 

Jäin muuten kerrasta koukkuun! Seuraava kisastartti olisi suunnitelmissa Seinäjoella 15. helmikuuta. Samalla pääsen moikkaamaan rakkaita pohojalaasia. Terkut sinne <3

Hoo!

Taika kävi viime lauantaina piiiiitkästä aikaa pyörähtämässä näyttelykehässä. Edellisestä (ja tätä ennen myöskin ainoasta) virallisesta misseilystä ehti vierähtää tasan kaksi vuotta. Paikka oli sama kuin edelliskerralla eli Turun messukeskus ja Winter Dog Show. Taisi olla kehässä sekä koira että esittäjä vähän kohmeessa. Pöydällä Taika käyttäytyi mallikelpoisesti, mutta liikkuessa olikin sitten paljon kivempi yrittää nuuskuttaa matossa olevia karvatuppoja (jos edes joku niistä olis syötäväksi kelpaava!). Mä puolestani en handlannut omaa rooliani ollenkaan. Liikuin tuomarin mukaan liian hitaasti, jolloin Taika alkoi peitsata ja meidät patistettiin juoksemaan pari ylimääräistä kierrosta. Kaikesta tästä sähläyksestä huolimatta tuomisina kuitenkin Taikan osalta näyttelytavoitteet täyttävä (agility) H! Tässä vielä tuomarin arvostelu:

"Kookas, erittäin hyvärunkoinen narttu, jonka kokonaisuus voisi olla hieman feminiinisempi.

Kokoon nähden varsin kevyt luusto. Kevyehkö kuono-osa, pyöreyttä kallossa.

Varmasti taittuneet korvat. Hyvät kulmaukset. Oikea askelmitta.

Karvapeite vaihtumassa, laatu oikea." AVO-H, Jaana Hartus

Tuomari sanoi myös, että Taikalla on hymyilevä ilme ;)

Pilken kanssa oltiin taas maanantaina arkitottelevaisuuskurssilla. Tällä kertaa harjoiteltiin arkiseuraamisen alkeita, aloillaan seisomista ja oikea-aikaista palkitsemista äänimerkin (esim. naksuttimen) avulla. Nokkela Pilke yhdisti nopeasti syyn ja seurauksen (katsekontakti -> äänimerkki -> palkka) ja vilkaisi mua uudelleen heti, kun sai napattua edellisen herkkupalan lattialta. Tuo maasta käsin palkkaaminen täytyy ottaa Pilken kanssa tavaksi, koska tällä hetkellä käden taskuun laittaminen tarkoittaa sen mielestä samaa, kuin että "hypi ensin kolmesti ja istu sitten".
 

Pilke 14 viikkoa (19.1.2014)

Unohdinkohan antaa Taikalle iltapalan?!





Harrastusrintamalta

Laitoin siis uuden vuoden jälkeen hakemuksen TSAU:n kevään 2014 valmennusryhmään. Perjantaina 10.1. käytiin sitten suorittamassa kisanomainen testirata. Suoritukseen tuli sisällyttää ennalta määrätyt ohjaustekniikat tiettyihin kohtiin ja ne pisteytettiin asteikolla 1-5. Tässä meidän pisteet ja omat ajatukset radasta:

Ihmisnuoli: 3

Tätä vasta harjoitellaan.

Persjättö: 4

Toimii, kunhan vain ehdin/muistan/kykenen ajoittamaan ohjauspuolen vaihdon oikein.

Niisto: 2

Niistokäden lisäksi peruutin. Öööö?!

Takaaleikkaus kepeille: 0

Taika lopetti tekemisen heti, kun jäin selän taakse. Eli kiellosta nolla. Tämä lisätään ehdottomasti keppitreenilistalle! Muutenkin kepit on tällä hetkellä meidän sudenkuoppa...

Saksalainen: 5

Saksalaista ollaan treenattu paljon ja jee se näkyi! Taikan takakiertoon lähteminen on niin vahva (johtuisko ahkerasta puiden ja valotolppien kiertämisestä?!), että uskallan itse painaa menemään enkä jää turhaan himmailemaan, jolloin olisinkin jo myöhässä.

Pakkovalssi: 4

Pikkuhiljaa alan hahmottamaan tämän ohjauksen myös vauhdissa.

Radalla oli myös kaikki kontaktit. Tähän asti oon treeneissä pysäyttänyt Taikan aina alastulokontaktille ja palkannut sitä nenäkosketuksesta ennen vapautusta seuraavalle esteelle. Nyt mentiin ilman palkkaa ja nopealla vapautukselta mut saatiin mun mielestä aikaiseksi ihan puhtaat suoritukset. Taas huomasin käyttäväni puomille ja aalle vääriä käskyjä. Treeneissä käytän molemmille ”ylös” mutta jostain syystä kuulin taas huutavani ”kiipeeee” ja ”aaaaaa”. Taika suunnisti kuitenkin onneksi sinne, minne pitkä nokka näytti eli tässä tapauksessa ihan oikeille esteille! :)

Tästä se siis alkaa: agiliitely tosissaan kohti kolmosluokkaa! :D Valmennusryhmätreenit on tästä eteenpäin tiistaisin ja ryhmäpaikkatreenit torstaisin. Lisäksi kevään kuluessa käydään 9 kertaa Tuulia Liuhdon tekniikkasovelluskurssilla. Kovin on siis agilitypainotteisia tämän talven ja tulevan kevään harrastukset Taikan kanssa. Ihan parasta! :)

Pikku-Pilke saa sen sijaan nauttia vielä vähän rauhallisemmasta menosta harrastusrintamalla. Maanantaina aloitettiin arkitottelevaisuuskurssi. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin lähinnä leikkimään oman koiran kanssa, syömään makupaloja ja luomaan sitä kautta positiivinen mielikuva kurssipaikasta. Kurssikavereina oli sekalainen seurakunta eri rotujen edustajia, isoja ja pieniä pentuja, hiljaisia ja vähemmän hiljaisia. Pilke on alusta asti ollut taitava rauhoittumaan kotona omiin oloihinsa ja osasi rentoutua myös tuolla vieraassa ympäristössä uusien hajujen ja äänien keskellä. Siihen se lopuksi nukahti mun jalkojen juureen... Vauvvan 3 kk (13 vko + 1 pvä) mitat maanantailta oli 4.0 kiloa ja n. 29 cm. Viikko sitten Pilke mahtui vielä sängyn alle, nyt ei enää mahdu! Kukas meidän villakoirat nyt siivoaa? ;)

Alkuvuoden puuhasteluja

Sen verran kiirettä on pitänyt koko alkuvuoden ajan, ettei ole tunnit riittänyt blogin päivittämiseen. Mutta tässä kooste alkuvuoden kuulumisista :)

Uuden vuoden jälkeisenä viikonloppuna mun äiti, sisko ja 1-vuotias kävelemään opetteleva siskontyttö olivat meillä kyläilemässä. Oli hauska seurata pienen lapsen ja koiranpennun tutustumista toisiinsa. Pilke vähän ihmetteli ja varoi, kun vastassa olikin aikuisia ihmisiä arvaamattomampi tapaus, joka kiljui, huitoi, kontti perässä, pyllähteli ja hoki hauhauta :) Taika on jo aika konkari pienten lasten kanssa ja tämän ensikosketuksen perusteella uskon, että Pilkestä tulee samanlainen vaikka perusluonteeltaan onkin vilkkaampi tapaus kuin rauhallinen Taika. Täytyy vain yrittää nähdä mahdollisimman usein niin, että saavat yhdessä kasvaa ja tottua toisiinsa.

Tuona samaisena viikonloppuna tämä omistaja toimi erittäin hölmösti. Taika syö pääasiassa raakaruokaa, mutta annan kuitenkin säännöllisesti samaa RC:n nappulaa, jota Taika söi ennen raakaan siirtymistä. Helpottaa nimittäin elämää, kun koiran vatsa sietää myös kuivaruokaa. Ensinnäkin, niiden antaminen on huomattavasti helpompi ohjeistaa, jos koira on vaikkapa hetken hoidossa jossain. Ja jos lahopäänä unohdan ottaa ruuan ajoissa sulamaan, voin korvata sen tuosta vain napuilla. No, viikonlopun tiimellyksessä tietysti unohdinkin. Ja koska normaalit RC-nappulat sattui olla loppu, annoin satsin kaapista löytyneestä eri merkin näytepussista. Huono idea!! Seuraavana yönä raukkaparalla oli vatsa niin kipeä, että käytiin neljästi ulkona ja tultiin aina suihkun kautta takaisin nukkumaan. Seuraavana yönä käytiin vielä kahdesti. Ja kyllä, opin läksyni. Ja onneksi Taikan maha normalisoitui parissa päivässä, kun sai taas oikeaa sapuskaa.

Pilken viime sunnuntain 12-viikkoismitat oli 3.5-3.6 kiloa ja 28 cm. Niin isoksi täällä ollaan jo kasvettu, että otti ja loikkasi tuosta noin vain sohvalle. Eka kerta viikko sitten taisi olla enemmän tai vähemmän vahinko mutta nyt sinne on hypätty jo sen verran monta kertaa, että tekniikka taitaa olla pikkuhiljaa hallussa :) Sohvalle hyppääminen on sinänsä ihan ok, mutta alastuleminen liukkaalle lattialle vielä turhan riskialtista, joten tällä hetkellä pidetään sohvan reunalla tyynyjä estämässä tämän uuden taidon harjoittamista yksinään. Pilken eka rokotusaika heti uuden vuoden jälkeen jouduttiin muuten perumaan, koska tällekin shelttineidille tuli päivää ennen varattua aikaa joku vatsapöpö. Onneksi sekin meni nopeasti ohi CanicurPro:lla ja riisillä. Mistä lie saanutkaan.. Lopulta rokotus käytiin hakemassa viime keskiviikkona. Pilke oli ihan reipas rokotettava. Eläinlääkäri kuunteli samalla sydämen ja mittasi lämmön, ja niidenkin suhteen oli kaikki kunnossa. Ihana terve pentu meillä! <3

Taikan kanssa käytiin eilen uimassa. Ei sentään hyisessä järvessä tai meressä vaan lämpimässä Helsingin koirauimalassa! Hypättiin aamulla klo 8 autokyytiin kolmen muun sheltin ja kahden omistajan kanssa. Paikanpäällä meitä oli lopulta yhteensä  9 shelttiä ja 7 omistajaa, ja meille oli varattu kolme puolen tunnin uintivuoroa ja oma uittaja. Taika ui keskimmäisessä vuorossa kahden muun trikkisheltin kanssa. Taikahan uskaltautui eka kerran uimaan vasta viime kesänä, mutta ei se kyllä mikään suuri vesielementin ystävä vieläkään ole, joten hieman jännitin, että miten se syvään veteen ja altaaseen suhtautuu. Ennen uimaan menoa koirat huuhdeltiin suihkun alla ja jokaiselle etsittiin sopivan kokoiset uintiliivit päälle. Omistajan tehtävänä oli kulkea altaan reunalla ja kannustaa uimaria kiertämään allasta, kun taas uittaja oli koiran kanssa altaassa ja ohjasi uimaria oikeaan suuntaan. Muutamia kertoja Taika yritti nousta pois altaan reunan yli, mutta opettajan avustuksella jatkoi urheasti uintia. Koirat uivat vuorotellen, ensin pari kolme kierrosta liivit päällä ja kun se näytti kaikilta sujuvan niin mentiin vielä muutama kerta ilman liivejä. Taika innostui uimisesta todenteolla vasta, kun veteen heitettiin pallo noudettavaksi. Johan tuli "vesipetoon" vauhtia! ;) Iloisena yllätyksenä meidän poppoon uintitouhuja oli kuvaamassa valokuvaajaopiskelija, joten saatiin myös hyviä otoksia muistoksi. Hauska päivä oli kaikenkaikkiaan ja varmasti mennään vielä uudestaan. Kiitos kaikille uimakavereille! :)

Uiminen on vakavaa puuhaa.

Taikan kanssa ollaan myös aksailtu ahkerasti vakkaritreeneissä ja omalla ajalla. Laitettiin myös hakemus TSAU:n valmennusryhmään ja käytiin perjantaina valintatilaisuudessa. Laitan tästä lisää myöhemmin! Niin ja hankittiin myös agilityn kilpailukirja, jota ilman ei virallisiin kisoihin voi osallistua. Taikan säkäluokasta ei ollut epäilystä eli mediksihän tuo mitattiin. Nyt vielä kilpailulisenssin hankinta ja sitten vain kisailmo menemään. Jaiks!

Huomenna Pilke täyttää tasan 3 kk ja aloitetaan samalla pentukurssi, josta jo olikin puhetta (taisin vain aikaisemmin muistaa ajan väärin). Mukavaa uuden viikon alkua taas kaikille! :) Tännekin saatiin vähän lunta.

Uudenvuoden toivotukset!

Ensinnäkin, oikein hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille! :D

Ulkona paukkuvista raketeista huolimatta koirilla oli eilen lähes normimeno kotona. Käytiin viimeisen kerran ulkona jo puoli viiden aikaan ja loppuilta oltiinkin sitten sisällä suljettujen sälekaihtimien takana, katseltiin ylikorostetun rennosti telkkaria ja syötiin itsetehtyjä burgereita. Taika on mielestäni kahtena edellisenä uudenvuodenaattona reagoinut paukkeeseen paljon levottomammin. Tällä kertaa ainoastaan se kovin sarjatulitus puolenyön molemmin puolin aiheutti jonkinasteista rauhattomuutta ja vähän piti myös haukahdella, kun ihan tuossa vieressä joku posautteli. Pilkekin taisi säikähtää enemmän Taikan yhtäkkistä reaktiota ja teeveessä haukkuvaa koiraa kuin itse raketteja. Hyvä näin!

Keittiöapulaiset jauhelihapihvien paistohommissa :)

Pilke täytti viime sunnuntaina 11 viikkoa ja silloin taas mittailtiin ja punnittiin pikkuinen. Painoa oli tällä kertaa 3.2 kiloa ja korkeutta n. 27 cm. Tasaisesti näyttäisi kasvavan. Pilke syö edelleen neljä kertaa päivässä ANF Puppy 33 -nappulaa lisukkeilla mutta olosuhteiden pakosta viimeistään ensi viikolla täytyy siirtyä kolmeen vähän suurempaan ateriaan. Viime viikon lopulla "Pilkku" sai matolääkkeen ja huomiseksi on varattuna eka rokotus.

Ensi viikon maanantaina me aloitetaan pentu/arkitottelevaisuuskurssi. Sama pentukoulu jatkokursseineen käytiin aikoinaan Taikankin kanssa, joten miksipä sitä hyvää vaihtamaan. Tykästyin jo silloin kyseisen kouluttajan metodeihin ja siihen, että häneltä saa jokaiseen kysymykseen/ongelmaan aina hyvin perustellun vastauksen ja hyviä neuvoja. Perusjuttuja, kuten luoksetuloa, katsekontaktia, kieltoa, lelusta irrottamista, rauhoittumista, yms, ollaan toki jo opeteltukin. Oma nimi taitaa olla tällä hetkellä se parhaiten toimiva juttu ja toimii loistavasti myös luoksetulokutsuna Taikalle. Ettei vaan jää mistään paitsi ;)

Pilke on edelleen tosi reipas ja utelias pentu. Pikkuhiljaa ollaan alettu laajentaa reviiriä pihapiirissä ja mitä kauempana käydään, sitä rohkeammaksi ulkoilijaksi Pilke tulee. Tällä hetkellä kaikki maailman ihmiset on ihan parhaita ja koko koira heiluu hännän mukana puolelta toiselle, kun jossain vilahtaa vaikkapa lenkkeilijä. Kaikkia ei tietysti aina pääse moikkaamaan ja sitten ei auta, kun vinkua perään: "Mutkumähaluun!" Muutaman ulkoilureissun oon tehnyt molempien koirien kanssa yhtäaikaa mutta melkoista säheltämistähän se vielä on. Koirat poukkoilee ja me kaikki ollaan välillä solmussa. Mut ohikulkijoita ainakin hymyilyttää ;) Taikan kanssa toisten koirien ohitustilanteet pitää edelleenkin ennakoida hyvin ja ottaa se kontaktiin, jotta vältytään turhalta pärinältä, joten senkin takia mieluummin ulkoilutan ne vielä erikseen. Sitten kun Pilkekin oppii kulkemaan hihnassa vähän nätimmin niin ne ohituksetkin on toivottavasti helpompi hallita.

Kuten kuvista voi huomata, Pilken oikea korva on paljon kevyempi kuin vasen. Molemmat on ihan ok, kun pää on suorassa, mutta oikea korva sojottaa pystyssä heti, kun pää kallistuu ylöspäin. Tähän mennessä oon hieronut siihen ainoastaan glyserolia mutta liimaakin on jo varuiksi hankittu kaappiin, jos se meinaa oikein villiksi ruveta. Toistaiseksi ainakin vain katsellaan, mihin se kehittyy.

Shetlannin pystykorvapuoli.

Haha, aika selkeän viestin oli Pilke jättänyt tiistaina töistä palaavalle omistajalleen. En tiedä, mistä se oli tuon pantansa löytänyt, mutta siinä se oli läpimärkänä keskellä lammikkoa. Hmmm, pitäisköhän ottaa vinkistä vaarin ja siirtyä käyttämään kokonaan valjaita?! :)

Minähän en kaulapannasta tykkää. T: Pilke

Tähän loppuun vielä terveiset sunnuntaiselta metsäkävelyltä (ei muuten uskoisi, että näissä kuvissa on melkein tammikuu!). Taika on yhteisillä reissuilla vielä pakko pitää hihnassa, koska muuten meno saattaa yltyä liian rajuksi. Pienempi jää äkkiä jalkoihin ja heittää kuperkeikkaa. Sisällä meno on hillitympää, kun on vähemmän tilaa eikä niin paljon pitoa tassun alla.