Raision Elonäyttely 16.8.2014

Pilke kävi eilen korkkaamassa junnuluokan Raision Elonäyttelyssä. Tumma sadepilvi lähestyi uhkaavasti näyttelyaluetta, kun odottelimme narttujen kehien alkamista. Siinä odotellessamme sain myös huomata, että keltainen neulepaita ja broilerinsydämet taskussa ovat erittäin osuva valinta, jos haluaa houkutella ampiaisparven ympärilleen. Onneksi ystävälliset ihmiset kehän reunalla pitivät huolen koirasta sillä välin, kun omistaja syöksyi loikkien ja huitoen kiskomaan neuletta pois huomattuaan vatsan päällä kököttäneen amppariarmeijan. Enkä kyllä yhtään liioittele, kun sanon, että niitä oli ainakin sata!

Mutta asiaan. Sheltit junnuista eteenpäin arvosteli irlantilainen herrasmies Simon Rooney. Tuomari kiersi ensin koirat läpi vingutellen samalla lelua edessä ja sivulla. Tässä vaiheessa Pilke malttoi hienosti mielensä eikä ollut moksiskaan lelusta saatikka tuomarin lähestymisestä. Myös liikkuminen kehässä oli nättiä ja nenä pysyi ravatessa ylhäällä. Ilmeisesti iltalenkkien ohessa tehdyt liikkeellelähtöharjoitukset on tuottaneet tulosta. Aiemminhan Pilke on kovin herkästi siirtynyt raviin peitsaamisen kautta.

Pian koitti Pilken vuoro pöydällä. Etukäteen tietysti jo jännäsin, miten meidän juniori mahtaa suhtautua miestuomariin. Pilke hermostuikin selvästi heti, kun tuomari lähti tulemaan pöytää kohti ja väisti lähestyvää kättä korvat luimussa. Taisipa samalla vilauttaa pikaisesti hammasrivistöäänkin. Auts. Herra Rooney ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt vaan jatkoi rauhallisesti aloittamaansa ja Pilkekin rentoutui sen verran, että kesti tilanteen loppuun saakka. Sen jälkeen juostiin vielä eestaas ja jäätiin odottamaan laatuarvostelua. Kirjallisen arvostelunsa saneltuaan tuomari kävi mulle vielä itse sanomassa, että olisi muutoin antanut ERI:n (erinomainen) mutta ujoudesta johtuen saimme EH:n (erittäin hyvä).

Tässä vielä kiva arvostelu kokonaisuudessaan englanniksi:

Well presented dog. Good nose, lips and teeth. Typical head with good eyes and ears. Good chest, neck and shoulder. Good topline. Good coat. Movement: going good, coming good.

Tulos: JUN-EH

"Littleshet's Star Of Magic Melody"
Pilke 10 kk

Seuraavan näyttelyreissun olin suunnitellut tekeväni vasta lokakuussa Seinäjoelle. Tosin tuosta "pöytäongelmasta" sisuuntuneena harkinnassa on myös Tampereella syyskuun lopussa järjestettävä ryhmis. Mutta katsotaan nyt, mitä tuon pöytäkammon kanssa ensin keksitään.

Niin ja selvittiin muuten kuivana melkein autolle asti! :)

Pulahduksia

Ei ole olemassa mitään

sellaista kuin

tavallinen päivä.

Jokainen hetki

on erityinen.

-Kris Carr 

Pilke yllätti meidät tänään pulahtamalla ensimmäistä kertaa ihan oikeasti uimaan.

Kuulumisia!

Paljon on taas ehtinyt tässä välissä tapahtua, mutta aloittelenpa silti tuoreimmilla kuulumisilla. Edeltävä viikko on tosin otettu aika rauhallisesti mun sairasloman takia, mutta eilen sentään pyörähdettiin Pilkeriinin kanssa mätsärikehässä. Taisi olla jo neljäs kerta tänä keväänä! Edelleen pöydällä seisominen on jännää, mutta nyt sentään maistui herkut jo tuomarinkin kädestä ja hampaitakin hän vilkaisi. Pilke sai (taas) sinisen nauhan ja sijoittui tällä kertaa sinisten pentujen kehässä huiman kahden koiran joukosta ykköseksi ;) BIS-kehässä ei menestystä irronnut mutta tulipahan koiruliinille esiintymiskokemusta ja omistajalle esittämistreeniä kerrakseen! Ilmoitin Pilken 8.6. Lohjalla järjestettävään ryhmänäyttelyyn, joten muutama viikko meillä on vielä aikaa harjoitella pöytäkäsittelyä ja näyttelyhihnassa ravaamista. Eilen meno oli paikoin pomppimista, välillä peitsaamista ja siihen päälle vielä laukkaamista. Tällä viikolla on tässä lähistöllä ainakin parit mätsärit, joihin aion treenimielessä suunnistaa kera Pilken.

Alla olevat kuvat (c) Sirpa Saari.

Olisikohan jo aika siistiä noita korvahapsuja? :)

Taika aloitti juoksunsa ihan ajallaan ja ollaan sen myötä agilitytreenitauolla vielä parisen viikkoa. Harmittaa vähäsen tämä ajoitus, koska nyt jää väliin ensi viikonlopun kotikisat tutun hallin tutuilla esteillä. En oo täällä blogissa tainnutkaan vielä hehkuttaa meidän pääsiäiskisojen voittonollaa ja ensimmäistä LUVAa. Kerrankin meni kisaradalla kaikki nappiin (paitsi tuo kauhujen hetki A-esteellä...) ja lopputuloksena supernopea aika (etenemä 4,77 m/s) ja maailman huikein fiilis maalissa!!! :D Tässä vielä video kyseiseltä radalta.

Ennen juoksuja ehdittiin käväistä mm. Seinäjoella vappukisoissa (tuloksena 5 ja 2 x hyl), Sonja Paavolan ratakurssilla ja Timo Liuhdon valssitreeneissä. Timon treeneissä tehtiin kolmea lyhyttä radanpätkää, jotka sisälsivät erilaisia valssiohjauskiemuroita. Haastavin kohta itselleni oli tuo "mustan" radan 2-4 väli, jossa sai kyllä laittaa tossua toisen eteen, että ehti saada valssin valmiiksi 3-esteen jälkeen ennen putkea. Hauskat ja opettavaiset treenit oli taas kerran!

Valssitreenit 8.5.2014

Pilken kanssa aloitettiin toko-kurssi Tuijan koirakoulussa. Tässä koirattomille lukijoille linkki, jonka takaa voitte vilkaista, mitä se toko oikein tarkoittaa! :) Onnistuttiin saamaan peruutuspaikka kuuden kerran kurssin kolmelle viimeiselle tunnille. Kurssilla käydään läpi alokasluokan liikkeitä, joita jokainen koirakko harjoittelee oman osaamistasonsa mukaisesti kouluttajan opastuksella. Meidän ensimmäisellä (muiden neljännellä) kerralla oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Tässä liikkeessä koiran tulee seurata ohjaajan vierellä noin 10 m, minkä jälkeen ohjaaja pysähtymättä käskee koiran maahan. Ohjaaja menee koirasta noin 10 m päähän, palaa koiran luokse ja käskee sen perusasentoon. No ihan noin pitkällä me ei sentään vielä olla :) Sen sijaan seisomasta maahanmeno on Pilkelle jo tuttu juttu, vaikka vaatiikin vielä jonkin verran käsiavulla houkuttelua. Saatiin hyviä vinkkejä mm. siihen, miten ryhtyä kasvattamaan maassaolon kestoa etupalkan avulla. Saa nähdä, millainen tokosheltti Pilkestä vielä kuoriutuukaan <3

Ekoja toko-treenejä odotellessa.

Lopuksi vielä muutama kännykällä räpsitty kuva viime viikkojen puuhailuista.

"En se minä ollut."

Kevään ja Pilken ensimmäinen pehmistely.

Aurajokea ylittämässä.

Maailman parasta sairaslomaseuraa.

Pilke satumetsässä.

Vauhti päällä!

Pilke 6 kk

Paljon onnea Pilke <3

Näin se vaan on talvi hurahtanut ohitse ja Pilke-neiti täyttää tänään jo 6 kk. Tämän hetken strategiset mitat ovat n. 36 cm ja 6,5 kiloa. Sisäsiisteysasiat on jo lähes kokonaan hallussa vaikka yhtä sanomalehteä tuossa eteisessä vielä varmuudeksi pidetäänkin. Nykyisin, kun hätä yllättää, Pilke ilmoittaa siitä ramppaamalla edestakas ja vinkumalla kuuluvasti. Sisäsiisteyden myötä on myös aamuherätykset siirtyneet vähän myöhemmäksi. Onpahan ollut jopa aamuja, joina Pilke olis mieluusti kääntänyt vain kylkeä mutta Taika on ollut sitä mieltä, että nyt kyllä noustaan, senkin laiskimukset. Hassua.

Pilke 6 kk (kuva otettu 12.04.2014)

Pilke on luonteeltaan valloittava ja suloinen. Sellainen, johon on helppo ihastua kerta toisensa jälkeen (vaikka se olisikin popsinut palan seinästä tai katkonut aikansa kuluksi kaikki kengännauhat). Pilke on myös leikkisä ja periksiantamaton tapaus, joka rakastaa taistella leluista ja kantaa tavaroita suussaan. Pahimmat pentuiän hepulit ovat pikkuhiljaa rauhoittuneet. Tai ainakaan niitä ei saada enää monta kertaa päivässä. Uusiin asioihin Pilke reagoi varovasti mutta kuitenkin uteliaasti. Pilke on selvinnyt hienosti jännittävistä kohtaamisista mm. hanhiparven ja tuulessa heiluvan ilmapallon kanssa. Rakastettava pieni sheltinalkuni.

Uskaltaiskohan tuota lähestyä?

Tällä hetkellä en käy Pilken kanssa missään ohjatussa ryhmässä. Lähinnä temppuillaan kotona ja Pilke myös reissaa mukana Taikan agitreeneissä totuttelemassa tunnelmaan radan reunalla. Taikan kanssa ei olla koskaan varsinaisesti tokoiltu, mutta Pilken kanssa ajattelin kokeilla sitäkin lajia. Alkeiskurssi onkin mietteissä toukokuun lopulle. Käytyjen arkitottiskurssien perusteella Pilkestä on kasvamassa mitä mainioin harrastuskaveri, jonka kanssa on kiva touhuta kaikenlaista.

Viime sunnuntaina käytiin pyörähtämässä pienten pentujen mätsärikehässä. Kehän laidalla olin niin ylpeä reippaasta koirastani, joka käyttäytyi mallikkaasti ja ihmetteli rauhallisena uutta tilannetta. Kehään mentiin mustan staffipennun (?) kanssa. Nostin Pilken pöydälle heti, kun pöytä vapautui. Pilke seisoi siinä kuin kotonaan ja mussutteli possunsydänkuutioita siihen asti, kunnes tuomari tuli pöydän luo. Länttäsin kourallisen sydämen paloja tuomarille mutta ilmeisesti täysin vieras ihminen yhdistettynä korkealla pöydällä seisomiseen oli vähän liikaa ja Pilke yritti paeta tilannetta mun syliin eikä suostunut ottamaan herkkuja tuomarin kädestä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt hoitaa tämä eka kerta ihan eri tavalla. Jos olisin yhtään osannut varautua tällaiseen paniikkireaktioon niin olisin pyytänyt tuomaria vähän vain liikuskelemaan siinä kauempana ja antanut Pilken totutella pelkästään siinä uudella pöydällä seisomiseen... Mutta eipä auta jossitella. Sen sijaan, täytyy ottaa asiaksi aina sopivan tilaisuuden tullen pyytää myös vähemmän tuttuja ja täysin vieraita ihmisiä rapsuttelemaan neitokaista. Ja pysytään nyt ainakin alkuun tasamaalla.

 

Viimeisten kuukausien hammassaalis.

Kumpi ja kampi haisteli.

Täällä taas!

Blogi on viettänyt nyt melkein kaksi kuukautta hiljaiseloa. Jotenkin olen ollut vähän talvihorroksessa asian suhteen. Kuulumisten päivittämiset ovat aina jääneet vain ajatuksen asteelle ja nyt niitä olisikin jo niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaisin...

No, jospa aloittaisin tuoreimmista eli viimeisimmän viikon puuhasteluista. Viikko on pitänyt sisällään koirakavereiden kanssa ulkoilua ja agilityä. Viime lauantaiaamun lenkkiseuraksi saatiin Taco-russeli, jonka Pilke tapas nyt ekaa kertaa. Tacon terrierimäinen leikkimistyyli ensin hieman jänskätti ja pariin kertaan piti varmuuden vuoksi juosta kiljuen mun jalkoihin, mutta ensijännityksestä toivuttiin onneksi nopeasti. Bongasin tai ainakin valokuvasin aikaisen kevään ensimmäiset leskenlehdet.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa agiliitelyä Taikan kanssa ATT:llä. Startattiin kolmelle radalle. Päivän eka rata oli Salme Mujusen hyppäri, joka alkoi pitkällä ja hankalasti vinolla kuuden esteen hyppysuoralla päättyen putkeen. Kappas vaan, olin armottomasti myöhässä viimeisellä hypyllä ja nopsajalka ehti mennä sen takaakiertona, joten siitä hylly. Saman tuomarin agilityradalla T otti ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) varaslähtönsä kisatilanteessa. Palautus lähtöpaikalle ja hylly sitten siitäkin. Kolmas rata oli kroatialaisen Alen Marekovicin agilityrata, josta vitonen tokavikalta esteeltä eli aalta. Puomin ylösmenokin oli siinä ja siinä, että osuiko kontaktille. Tuomarin mielestä osui (mun mielestä ei). Täytyy myöntää, että pientä turhautumista alkaa olla jo ilmassa, kun ei sitä nollarataa tuu ei sit millään! Ja ihan voi kyllä ohjaaja katsoa peiliin... Tässä vielä videokuvaa vikasta radasta.

Tiistaina käväistiin ennen valmennusryhmätreenejä lenkkeilemässä Luolavuoren maastoissa Lilli-sheltin kanssa. Tässä Ronjan ottamia kuvia ihanista trikkitytöistä.

Keskiviikkona käväistiin Taikan kanssa vielä oman seuran epävirallisissa agilitykisoissa. Kuinkahan sitä oikein saisi siirrettyä tuon rennon fiiliksen tutun hallin epiksistä vieraaseen halliin ja virallisille kisaradoille?! Videolla avoimen luokan agilityrata.

Tänään ollaan jo ulkoiltu ja ihmetelty kovaäänistä hanhiparvea tuolla rannassa. Seuraavaksi olisi suunnitelmissa kantaa kortemme kekoon ja käydä luovuttamassa Taikan verinäyte Hannes Lohen koirien geenitutkimukseen. Nettisivujen mukaan näytteitä on kerätty jo noin 48 000 erirotuiselta koiralta, joista shelttejä on 681. Huomenna olisikin sitten Pilken vuoro misseillä ensimmäistä kertaa epävirallisesti näyttelykehässä, jos sää suinkin vain sallii. Vähän epävakaiselta kyllä näyttää ennustukset.

Rentouttavaa viikonloppua! <3

Vauhdin hurmaa!

Tässä vähän tunnelmia tämän päiväiseltä lenkiltä. Menossa mukana myös naapurin Pipsa.

Kiitos kuvista, Iina! :)

Pilke 16 viikkoa

Pilke täytti sunnuntaina 16 vkoa ja tänään käväistiin hakemassa toinen rokotus. Niskavilloihin piikitettiin tällä kertaa nelosrokotteen tehoste sekä rabies. Pilke painoi eläinlääkärin vaa'alla 4650 g eli tasan kilo oli tullut painoa edelliseen rokotuskertaan verrattuna. Viime sunnuntaina mittasin sen säkäkorkeudeksi n. 31.5 cm. Jossain oon kuullut sanottavan, että tulevaa aikuiskokoa voi ennustaa kun lisää 4 kk:n (vai 16 vko:n?) säkään 6 cm +/- 1 cm. Tämän arvailun perusteella Pilkestä voisi siis kasvaa tuollainen 37-38 cm korkea näppäränkokoinen medisheltti, kenties siis ihan rotumääritelmän mukainen :) Vaikka maailman paras Pilkehän se on ihan minkä kokoisena tahansa! <3

Jos Pilke osaisi hymyillä koko hammasrivistöllään (niinkun Taika ;)) niin melkoisen harvahampaiselta tuo hymy tällä hetkellä näyttäisi. Maanantaina huomasin ensimmäiset aukot keskimmäisten etuhammasten kohdalla ja tänään puuttui yksi hammas jo alarivistäkin. Ja loput etuhampaat vähintäänkin heiluu. Eläinlääkäri oli tänään näkevinään lievän yläpurennan mutta arveli sit kuitenkin, että etuhampaiden puuttuminen saa sen vaikuttamaan yläpurennalta. Mun silmiin tuo näyttää ihan hyvältä. Annetaan siis nokkaeläimen nokan nyt vain rauhassa kehittyä ja toivotaan, ettei mitään purentavikoja ilmaannu.

Täällä on muuten tällä hetkellä tosi univelkainen omistaja. Pilke on alkanut pyytää ulos asioilleen joka aamu klo 4-5:30 välillä. Herään oikeastaan jo siihen, kun se tepsuttelee mun puolelle sänkyä, istuu sitten siihen lattialle ja alkaa piipata. Täytyy myöntää, että välillä tekis kyllä niiiiin paljon mieli vaan kääntää kylkeä ja esittää nukkuvaa mut enhän mä ikinä raaski, kun toisella on oikeasti hätä. Ja mikä parasta, osaa sen myös ilmaista! Onneksi edes kovimmat pakkaset on tältä erää ohi niin tuntuu vähän helpommalta kömpiä pois lämpimän peiton alta raikkaaseen ulkoilmaan. Viimeisen kerran käydään illalla ulkona yleensä siinä 22-23 maissa ja nyt tais olla jo viides yö peräjälkeen, kun ei ollut lätäkön lätäkköä sanomalehdellä eikä myöskään tarvinnut herätä ilmassa leijailevaan "ruusuntuoksuun". Taitaa olla jo valoa tunnelin päässä! :)

Tässä maistiainen meidän viime sunnuntaiaamun metsälenkiltä.

Taika kävi viime sunnuntaina hierojalla Turun Koirafysiossa. Nyt kun ollaan alettu enemmän aksailemaan per viikko niin tuntui järkevältä katsastaa tilanne ammattilaisella. Hierojan mukaan alaselässä oli pientä jumitusta, joka kuitenkin lähti nopeesti aukeemaan. Lisäksi Taika vähän moitti oikean takajalan varpaiden taivutuksia. Ehkä se juontaa juurensa siitä joulukuussa tulleesta anturahaavasta. Täytyypä tarkkailla tilannetta. Suositukseksi sain, että Taikaa kannattaisi käyttää hierojalla n. kerran 4-6 viikossa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Seuraavaa aikaa pitäisi siis varailla tuonne maaliskuun alkupuolelle.