sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pilke 6 kk

Paljon onnea Pilke <3

Näin se vaan on talvi hurahtanut ohitse ja Pilke-neiti täyttää tänään jo 6 kk. Tämän hetken strategiset mitat ovat n. 36 cm ja 6,5 kiloa. Sisäsiisteysasiat on jo lähes kokonaan hallussa vaikka yhtä sanomalehteä tuossa eteisessä vielä varmuudeksi pidetäänkin. Nykyisin, kun hätä yllättää, Pilke ilmoittaa siitä ramppaamalla edestakas ja vinkumalla kuuluvasti. Sisäsiisteyden myötä on myös aamuherätykset siirtyneet vähän myöhemmäksi. Onpahan ollut jopa aamuja, joina Pilke olis mieluusti kääntänyt vain kylkeä mutta Taika on ollut sitä mieltä, että nyt kyllä noustaan, senkin laiskimukset. Hassua.

Pilke 6 kk (kuva otettu 12.04.2014)

Pilke on luonteeltaan valloittava ja suloinen. Sellainen, johon on helppo ihastua kerta toisensa jälkeen (vaikka se olisikin popsinut palan seinästä tai katkonut aikansa kuluksi kaikki kengännauhat). Pilke on myös leikkisä ja periksiantamaton tapaus, joka rakastaa taistella leluista ja kantaa tavaroita suussaan. Pahimmat pentuiän hepulit ovat pikkuhiljaa rauhoittuneet. Tai ainakaan niitä ei saada enää monta kertaa päivässä. Uusiin asioihin Pilke reagoi varovasti mutta kuitenkin uteliaasti. Pilke on selvinnyt hienosti jännittävistä kohtaamisista mm. hanhiparven ja tuulessa heiluvan ilmapallon kanssa. Rakastettava pieni sheltinalkuni.

Uskaltaiskohan tuota lähestyä?

Tällä hetkellä en käy Pilken kanssa missään ohjatussa ryhmässä. Lähinnä temppuillaan kotona ja Pilke myös reissaa mukana Taikan agitreeneissä totuttelemassa tunnelmaan radan reunalla. Taikan kanssa ei olla koskaan varsinaisesti tokoiltu, mutta Pilken kanssa ajattelin kokeilla sitäkin lajia. Alkeiskurssi onkin mietteissä toukokuun lopulle. Käytyjen arkitottiskurssien perusteella Pilkestä on kasvamassa mitä mainioin harrastuskaveri, jonka kanssa on kiva touhuta kaikenlaista.

Viime sunnuntaina käytiin pyörähtämässä pienten pentujen mätsärikehässä. Kehän laidalla olin niin ylpeä reippaasta koirastani, joka käyttäytyi mallikkaasti ja ihmetteli rauhallisena uutta tilannetta. Kehään mentiin mustan staffipennun (?) kanssa. Nostin Pilken pöydälle heti, kun pöytä vapautui. Pilke seisoi siinä kuin kotonaan ja mussutteli possunsydänkuutioita siihen asti, kunnes tuomari tuli pöydän luo. Länttäsin kourallisen sydämen paloja tuomarille mutta ilmeisesti täysin vieras ihminen yhdistettynä korkealla pöydällä seisomiseen oli vähän liikaa ja Pilke yritti paeta tilannetta mun syliin eikä suostunut ottamaan herkkuja tuomarin kädestä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt hoitaa tämä eka kerta ihan eri tavalla. Jos olisin yhtään osannut varautua tällaiseen paniikkireaktioon niin olisin pyytänyt tuomaria vähän vain liikuskelemaan siinä kauempana ja antanut Pilken totutella pelkästään siinä uudella pöydällä seisomiseen... Mutta eipä auta jossitella. Sen sijaan, täytyy ottaa asiaksi aina sopivan tilaisuuden tullen pyytää myös vähemmän tuttuja ja täysin vieraita ihmisiä rapsuttelemaan neitokaista. Ja pysytään nyt ainakin alkuun tasamaalla.


Viimeisten kuukausien hammassaalis.
Kumpi ja kampi haisteli.

1 kommentti: